100 days

Tänään tulee kuluneeksi tasan sata päivää siitä, kun me äitin kanssa pakattiin mun matkalaukut Lexukseen ja lähdettiin ajamaan kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Lentökentällä mä halasin äitiä ja lähdin ensimmäistä kertaa elämässäni yksin kävelemään kohti turvatarkastusta. Silloin mä en yhtään tiennyt, mitä seuraavat viisi kuukautta tuovat tullessaan. Mua jännitti, vähän pelottikin, mutta samalla olin myös innoissani. Toisaalta mä olin yllättävän rauhallinen, se johtui varmaan siitä etten mä itsekään oikein tajunnut mitä mä olen tekemässä.

Nyt tuntuu että tuosta päivästä on jo ikuisuus. Niin paljon on tapahtunut sen jälkeen. Niin paljon oon ehtinyt nähdä ja kokea, ettei kaiken tän uskoisi tapahtuneen kolmessa kuukaudessa. Kesäkuussa mä palaan kotiin yhtä hyvin arvokasta kokemusta rikkaampana.  Seuraava mietelause on niiiin totta:

"Exchange isn´t a year in your life, it´s a life in a year" 

Oman kokemuksen perusteella suosittelen ehdottomasti kaikkia, jotka vähääkään miettivät vaihtoon lähtemistä, tarttumaan tilaisuuteen ja lähtemään. Vielä vuosi sitten mä en todellakaan olisi uskonut olevani täällä nyt. Mutta näköjään koskaan ei saa sanoa ei koskaan. Mulle vaihtoon lähtö oli aina ennen vaan hyvin kaukainen ajatus, "voishan se ehkä olla ihan kivaa mutta ei musta ole siihen", "elämä on helpompaa kun pysyy vaan tutussa ympäristössä" ja "ei ole mua varten". Silloin kun mä aloitin opiskelut, mun elämäntilanne oli niin erilainen etten en edes harkinnut vaihtoonlähtöä. Elämäntilanteet kuitenkin muuttuu ja mielipiteet siinä samalla.  Monet aloittaa vaihtoon lähtemisen suunnittelun vähintään vuoden ennen varsinaisen hakuprosessin alkamista, mutta mä aloin harkitsemaan vaihtoonlähtemisestä noin kolme viikkoa ennen hakuajan loppumista. Sitä ennen mä en itsekään tiennyt haluavani lähteä. Vaikka mun kohdalla olikin kyse vaan päähänpistosta niin päivääkään en ole päätöstäni katunut. Ja vaikka mulla ei ollutkaan paljon aikaa vertailla eri vaihtokohteita niin musta tuntuu että mä onnistuin valitsemaan parhaan mahdollisen paikan, kiitos siitä kuuluu suurilta osin Mikalle :)

Mistä mä sitten sain ajatuksen lähteä vaihtoon? Mä en oikein itsekään tiedä, mutta yks pävä mä vaan totesin että nyt on keksittävä jotain uutta. Jälkeenpäin mä oon miettinyt että ehkä kaikki alkoi siitä yhdestä puhelusta, jonka mä sain kesällä. Mua pyydettiin työhaastatteluun Espooseen, ja vaikka en töitä ollutkaan hakenut niin mä vähän innostuin ajatuksesta. Se olis ollut iso elämänmuutos mulle, mutta kun siitä ei tullutkaan totta mä vähän petyin kun jouduinkin takaisin kouluun. Sen jälkeen mä aloin vähän miettimään että mä kaipaisin jotain uutta, ja syyskuussa tuli mieleen että ehkä vaihtoon lähtö saattais olla se mitä mä haluaisin tehdä. Ja kolmen viikon päästä siitä mulla oli jo vaihtohakemus lähetettynä.

Sadannen päivän kunniaks heräsin aamulla (päivällä) ihan jäätävään krapulaan. Eilen mentiin taas pitkän kaavan kautta vaikka tarkoituksena olikin vaan käydä Tinan kanssa pelaamassa beerpongia (me voitettiin yks peli!). Mut noi illat on just parhaita kun ei etukäteen yhtään tiedä mitä tulee tapahtumaan. Join muuten eilen elämäni ensimmäisen kaljankin.

Sunrise in Alicante

Viime viikonloppuna mä pidin hengähdystauon opparista ja olin pitkästä aikaa ulkona oikeen pitkän kaavan mukaisesti!  Mä sanoin Tinalle jo aikaisemmin viikolla että kun mäkin pitkästä aikaa lähden bilettämään niin tällä kertaa tehdään se sitten kunnolla. Sovittiin että ollaan baarissa koko yö ja mennään sieltä suoraan rannalle katsomaan auringonnousua.

Koska viikonloppuna oli hyvä ilma niin me aloiteltiin jo lauantaina rannalla. Tina toi mukanaan pari pulloa tinto veranoa, ne me juotiin rannalla ja nautittiin auringosta. Rannalta me jatkettiin Tinan luo, ja myös Marine ja Marinen kaveri liittyivät meidän seuraan. Illalla käytiin yhdessä syömässä ja yhden jälkeen lähdettiin baareihin. Tuli taas yön aikana kierrettyä monet baarit, ja todettiin että Barrion baareihin ei kannata mennä ellei halua bilettää teinien kanssa :D Kuuden jälkeen aamulla lähdettiin baarista ja käytiin Tinan luona vaihtamassa vaatteet ja hakemassa meidän rantalaukut. Seitsemän aikaan oltiin rannalla ja saatiinkin valita rannan paras paikka koska siihen aikaan rannalla ei juurikaan muita ollut. Aurinko nousi 7.13, ja se oli kyllä upeeta! Koska myös sunnuntaiksi oli luvattu aurinkoista säätä, me päätettiin jäädä rannalle nukkumaan ja ottamaan aurinkoa koko päiväksi.Seitsemän aikaan oli aika kylmä, mutta auringon noustua se alkoi lämmittämään mukavasti ja kymmenen aikaan tarkeni jo bikineissä. Meillä oli eväänä Breezereitä ja pullo tintoa, mutta olotila oli sen mukainen että ne jäi juomatta.. Rannalla nukkuminenkaan ei multa oikeen onnistunut (liian extreme-olosuhteet), joten eilen illalla olin ihan loppu kun tulin kotiin. Mutta oli kyllä tosi kiva viikonloppu, noi on just tollasia juttuja mitä pitäis tehdä useamminkin nyt kun vielä oon täällä ja siihen on mahdollisuus. Viime yönä nukuinkin sitten melkein 15 tuntia, hups :D

Ja tällä viikolla jatketaan taas yllättäen opparin tekemistä. Mä en jaksais enää mutta nyt se on pakko vaan saada valmiiksi. Toivottasti tää on viimeinen postaus missä puhun opparin tekemistä...  

Torstaina mä hostaan illallisen mun ystäville.. Mulla täällä vieraita melkein koko toukokuun, joten ajattelin että olis kiva kokoontua koko porukalla vielä kerran sitä ennen. Yleensä me nähdään aina ravintolassa, ja mä ajattelin että illallinen mun luona olis vähän spesiaalimpaa. Kaikki tietää mun ruoanlaittotaidot ja sen että mä en syö kotona muuta kun salaattia ja mulle ehdotettiinkin jo että mitäs jos pidettäis nyyttikestit. Mutta ei, mä aion yllättää ne ja itsenikin ja tehdä jotain oikein hyvää ruokaa.. Enää pitäis keksiä mitä ruokaa teen, löytää ruokakaupasta kaikki tarvittavat ainekset ja vielä onnistua ruoanlaitossa.. Mutta mä pidän haasteista ja kiva päästä taas pitkästä aikaa suunnittelemaan jotain, Vaikka kyseessä onkin "vain" illallinen niin senkin eteen voi nähdä vaivaa :)

Ja launtaina Marjo ja Jaana tulee, ja siitä alkaa hyvn erilainen toukokuu. Odotan innolla!!

Loppuun vielä pari kuvaa auringonnoususta:

Listoja

Koska mä tykkään listojen tekemisisestä niin tein aikana kuluksi pari listaa: toinen on lista asioista, joita mä ikävöin Suomesta ja toinen lista on asioista, joita mä tuun kaipaamaan kun lähden täältä.

Ensimmäisen listan tarkoitus on auttaa mua sopeutumaan takaisin Suomeen. Pitää muistaa oll

Toisen listan asiat mä yritän pitää mielessä nyt, ja nauttia niistä asioista vielä niin kauan kun voin.


Mitä ikävöin Suomesta

•  Mun perhe ja Otto: Äitin kanssa me soitellaan aika usein, ehkä jopa useamminkin kuin ennen mun tänne tuloa. Totta kai silti on ikävä kun ei olla nähty pitkään aikaa. Ottoa on erityisen ikävä sen takia että sen kanssa on vähän vaikea pitää yhteyttä kun oon täällä- toivottavasti se ei kokonaan ehdi unohtamaan mua viidessä kuukaudessa. Onneks Tomppa aina välillä lähettelee Otosta kuvia, ja yleensä kun mä puhun äitin tai Tompan kanssa niin sanon niille että rapsuttavat Ottoa mun puolesta. Ja Asta just yks päivä sanoi et hän oli Oton kanssa puhunut musta :D
• Ystävät: erityisesti Mirtsua on välillä kova ikävä, mutta onneks yhteydenpito on nykyään niin helppoa.Vaikka eihän se puhelimessa puhuminen ihan korvaa sitä yhdessä vietettyä aikaa kuitenkaa. Mutta toukokuussahan mä saan Mirtsun ja monta muuta tärkeetä tänne mun vieraaksi!
  
• Oma koti: Mä kaipaan sitä, ettei aamulla tarvitse pukeutua ennen omasta huoneesta poistumista. Ja omaa keittiötä, sitä mä kaipaan! Saa olla vaikka viikon (tai kuukauden..) tiskaamatta jos haluaa. Ja että koska vaan voi kutsua kavereita kylään.
• Hesburger: Kyllä, tätä on ikävä :D oon myös miettinyt et kun olen viisi kuukautta odottanut että pääsen Heseen, mitä jos en tykkääkään siitä enää.. No ehkä se olis vaan positiivinen muutos. Kuvassa mun viimeisin Hese-ateria
  
• Se että mä osaan kaupasta ostaa jotain ruokaa: mä on siis niin hukassa aina kun mun pitäis Mercadonasta ostaa jotain mitä en oo aikaisemmin ostanut.. Mun ruokavalio on tällä hetkellä aika yksipuolinen.Mä käyn täällä ruokakaupassa melkein joka päivä mutta mä ostan aina vaan samoja hyväksi todettuja ruoka-aineita kaupasta. Mä en oo varmaan kahteen viikkoon ostanut kaupasta mitään muuta kuin: salaattia, omenoita, tonnikalaa, feta-juustoa, suklaajäätelöä, mansikoita ja Coca Colaa. Eihän se ruokakaupassa käynti Suomessakaan aina oo mulle ollut helppoa koska oon niin nirso mutta tämän jälkeen toivottavasti osaan arvostaa sitä!
• Mun vaatteet: ennen tänne tuloa mä ajattelin että mulla tulee varmaan eniten ikävä mun vaatteita. Yllättävän vähän oon niitä kaivannut mutta välillä täällä kyllä tympii toi vaatekaapin sisältö. Mutta shoppailu auttaa tähän ikävään, ainakin vähän ;)
• Ripset: Mulla on niin ikävä ripsienpidennyksiä!! Mä en täällä jotenkin oo halunnut ottaa ripsienpidennyksiä kun lopputuloksesta ei oo takeita.. Heti kun palaan Suomeen niin varaan kyllä ajan ripsienpidennykseen, ne on vaan niin helpot ja hyvännäköiset. Helmikuussa kun otin mun ripsienpidennykset pois niin melkein itkin koska mun omat ripset näytti niin olemattomilta. Nyt omat ripset on kuitenkin kasvanut niin ei ihan joka päivä harmita ettei noita pidennyksiä nyt ole.
  
• Nöpö: Välillä unettomina öinä mulla on ikävä Nöpöä :( Mun piti tietenkin ottaa se tänne mukaan mutta matkalaukuissa ei ollut tilaa.. Ja nyt mä en edes tiedä missä se on! Äiti ja Asta yrittivät etsiä sitä ennen niiden tänne tuloa mutta ei sitä löytynyt mistään. Pitäis varmaan löytää uusi unikaveri jostain..
• Baarit: Onpa pinnallista mutta mulla oikeesti on ikävä baareja Suomessa :D Täällä se on niin erilaista. Etenkin kaipaan suomalaista musiikkia baareissa ja hyviä drinkkejä (mm. salmari).
• Polkupyöräily: Mä en oo päässyt polkupyöräilemään pitkään aikaan. Kiva päästä Suomessa taas fillaroimaan!

Mitä jään kaipaamaan Alicantesta

• Ranta ja lämpö: Rannalla olo on vaan niin parasta. Mä olen siellä aina kun vaan mahdollista. Btw viimeisen parin päivän aikana melkein jokainen tuttu jonka olen nähnyt on sanonut miten ruskea mä olen.. Miten siihen sit pitäis reagoida? Mehän asutaan Espanjassa niin eihän siinä pitäis olla mitään ihmeellistä! Senhän takia mä tänne tulinkin?!
  
• Ystävät: Mä olen saanut täällä ihania uusia ystäviä ja niitä tulee varmasti ikävä!! Varsinkin niitä jotka asuu kauempana ja joita ei tulevaisuudessa ole mahdollista kovin usein nähdä.Täällä kaverit on aina lähellä ja hyvin tavoitettavissa. Näkeminen lyhyelläkin varoajalla onnistuu.
  
• Kimppakämppä: Vaikka välillä ikävöin omaa kotia, niin on kimppakämpässäkin hyvät puolensa. On kivaa että kotona on usein joku, jonka kanssa voi vaihtaa kuulumisia. Oma koti tuntuu ainakin aluksi varmaan todella tyhjältä, nyt kun on tottunut jakamaan asunnon kolmen muun kanssa.
• Halvat hinnat: Mä en varmaan raaski ostaa Suomesta enää mitään, ihan kaikki tuntuu Espanjan hintojen jälkeen varmaan ylihintaiselta :o. 
  
• Tonnikalasalaatti: Onkohan mahdollista ettei Suomesta samaa salaattia kuin täältä?
• Kaupungin hälinä: Mä en enää halua takaisin Saloon, siellä ei oo yhtään mitään! Vaikka Alicantekin on "pieni kaupunki" niin täällä on niin paljon enemmän elämää..
  
   
• Vapaaviikonloput: Kun sovitaan kavereiden kanssa että tehdään yhdessä jotain niin ikinä ei tarvitse miettiä että onkohan mulla töitä just silloin.. Viikonloppuisin (joka alkaa mulla torstaina klo 11) mä saan tehdä ihan mitä huvittaa!! 
• Yllätykset: Aamulla ei ikinä voi tietää mitä päivä tuo tullessaan. Esimerkiksi Mercadona on hyvä paikka törmätä tuttuihin ja sopia jotain yhteistä tekemistä. Ja jokainen päivä täällä on erilainen.
• Täällä ei vahingossakaan törmää sellaisiin ihmisiin joita ei halua nähdä (koska täällä ei ole sellasia) 
• Miss Sushin Pollo Katzu: Mistään ei saa yhtä hyvää kanaa!
• Ravintolat: Illanvietot ravintoloissa. Välillä käydään syömässä, ja välillä käydään vaan viinilasillisella (tai parilla..). 
  
• Se fiilis kun tajuut miten onnellinen sä oletkaan kun oot saanut näin hienon mahdollisuuden: Tää paikka on mulle kuin paratiisi. Ja mä oon onnellinen täällä.
  

-

Opparin kirjoittamista ja suklaajäätelöä

Viime viikolla mä tajusin, että nyt se oppari on pakko saada pian valmiiksi! Asetin itselleni deadlinen huhtikuun loppuun, sillä toukokuussa mulla ei juurikaan ole aikaa sen kirjoittamiseen. Enää kaksi viikkoa aikaa siis, jaiks!

Nyt on siis muu elämä osittain "pistetty jäihin" niin pitkäksi aikaa että saan opparin valmiiksi. Tietenkin rannalla täytyy välillä käydä rentoutumassa mutta mitään muita "suuria" suunnitelmia mulla ei oikeastaan olekkaan loppukuuksi. Tällä hetkellä se tuntuu tosi hyvältä, sillä mä oon niin paljon stressannut tuota opparin tekemistä että sen valmiiksi saaminen kuulostaa nyt ehkä parhaalta asialta ikinä. Ja onhan se kiva saada sitten viettää loppuaika täällä ilman stressiä siitä.

Ongelma tällä hetkellä on se, etten mä saa mitään aikaiseksi ellei mulla ole suklaajäätelöä! Mä olen nyt antanut itselleni luvan syödä vaikka paketin päivässä jäätelöä, jos se auttaa mua kirjoittamaan ja keskittymään olennaiseen :D Mä oon tällä viikolla syönyt varmaan yhtä paljon jäätelöä kuin viimeisen kolmen kuukauden aikana yhteensä. Operation bikini=no helado, sanois mun espanjan opettaja mutta välillä täytyy tehdä uhrauksia ja ehkä se oppari on nyt tärkeämpi kuin rantakunto.

Mä odotan toukokuuta jo tosi kovin, sillä silloin mä saan paljon ihania vieraita Suomesta <3. Tällä hetkellä mun kalenterissa on toukokuulle 8 tyhjää päivää ilman Suomi-vieraita, mutta ehkä sille tyhjälle viikollekin vielä joku vieras mahtuu ;).

Ainiin, ja mä oon onnellinen koska mulla on maailman paras ystävä <3 Tällä viikolla erityisesti on huomattu ettei välimatkalla ole väliä: vaikkei olla nähty kolmeen kuukauteen niin silti aina kun puhutaan tuntuu siltä ettei oltais oltu päiväkään erossa. Onneks yhteydenpito on nykyään niin helppoa kun on whatsapit ja muut käytössä. Eilen Mirtsu varas lentoliput ja viiden viikon päästä me nähdään!

Tää viikko tiivistettynä yhteen kuvaan: