Too much?

Ennen vaihtoon lähtemistä mua mietitytti että miten mä saan aikani täällä kulumaan kun mulla on vaan 16 tuntia viikossa koulua eikä mitään muuta pakollista ohjelmaa. Mä olin suunnittelut itselleni tänne ihan uuden ja stressivapaan elämän, vähän joogailua, lenkkeilemistä, auringonottoa ja elämästä nauttimista... HAH! Toiveajattelua näkyi olevan, sillä nyt mä huomaan olevani taas melkeinpä samassa tilanteessa kuin ennen joulua.. Vuorokauteen pitäis saada tuplamäärä tunteja että kaiken sais tehtyä. OneNoten tehtävälistoista on ollut täälläkin suuri apu :D

Vaikka mulla on vaan neljä kurssia niin koulupäivät bussimatkoineen vie yllättävän suuren osan päivästä. Lisäksi jokaiselta kurssilta on ainakin tähän asti tullut aika paljon kotiläksyjä, ja jos ne tekee huolella niin niihinkin saa kyllä paljon aikaa käytettyä. Myös ensimmäiset kokeet on jo parin viikon päästä, ja mun on pakko alkaa niihinkin lukemaan jo pian. Näiden koulujuttujen lisäksi pitäis löytää aikaa opparin kirjoittamiseen, projektin tekemiseen ja syksyn tuntikirjanpitokin pitäisi varmaan jollain tavalla saada realisoitua opintopisteiksi..

Kysymys kuuluukin, että olenko mä taas haalinut itselleni liikaa tekemistä.. Olisiko parempi jos mulla ei olis täällä mitään Suomi-juttuja tehtävänä? Ehkä olisi, mutta toisaalta on hyvä ettei koko lukukausi ole pelkkää lomailua, pysyy ainakin kiinni arjessa ja ehkä Suomeen ja töihin paluukin on helpompaa näin. Jos olisin Suomessa, tää työmäärä ei olis yhtään liikaa, mutta täällä ollessani mä haluaisin kuitenkin ehtiä tekemään muutakin kuin koulujuttuja. Ensi viikolla mun täytyy varmaan alkaa aikatauluttamaan mun elämääni, miettiä jo etukäteen että mitä teen minäkin päivänä ja kuinka paljon.. Siltä olisin kyllä halunnut välttyä täällä mutta ei tässä taida olla paljon vaihtoehtoja jos haluan saada kaiken tehtyä.  Viikonloput haluaisin jättää kokonaan vapaiksi mutta se tarkoittaa sitten todella pitkiä päiviä arkena.

Kuva yliopistolta, näissä maisemissa mä pidin skype-palaveria eilen :) 

Tällä hetkellä ehkä eniten harmittaa opparin kirjoittaminen täällä..Alkuperäisen suunnitelman mukaan mun piti saada oppari valmiiksi jo ennen vaihtoon lähtöä, mutta viime syksynä mun oli pakko pitää taukoa opparin kirjoittamisesta muiden juttujen takia. Nyt, kolmen kuukauden tauon jälkeen, kirjoittaminen takkuilee aika pahasti mutta enköhän mä pian pääse vauhtiin, hope so..

Loppuviikon aion kuitenkin pitää vapaata koulujutuista, sillä huomenna me lähdetään Barcelonaan!! Sunnuntaina koittaa sitten karu palu arkeen, mutta siihen asti lomaillaan ilman huolia.

Ja 19 päivän päästä äiti, Tomppa ja Asta tulee tänne!!! En malta odottaa :)

Ruoka

Monet tietävät, että mä olen ruuan suhteen "aika" nirso, ja ennen kuin tulin tänne monet ihmettelivät että miten mä selviän hengissä täällä.

No, rehellisesti sanottuna aika vaikeaa se on välillä ollutkin. Mun ruokailut oli Suomessakin hyvin epässännöllisiä, ja täällä asia on vain pahentunut. Mä en syö lämmintä ruokaa läheskään joka päivä, ja sen lämpimän ruoan (tai osan siitä- harvoin täällä syön niin paljon kuin pitäisi) korvaan yleensä vehnätuotteilla tai jollain vielä epäterveellisemmällä.

Esimerkiksi viime viikon aikana mä söin lämmintä ruokaa yhteensä kolme kertaa. Muuten söin lähinnä suklaamuffinseja, suklaavanukkaita ja leipää. Mun on niin vaikea mennä täällä kauppaan, kun mä en tiedä yhtään mitä sieltä voisin ostaa. Suomessakin ruokakaupassa käynti usein tuottaa tuskaa, kun en sielläkään kelpuuta ihan mitä vaan. Täällä mä olen ihan hukassa ruokakaupassa, ja yritän vältellä sinne menoa viimeiseen asti. Ensimmäisellä viikolla mä sentään ostin kaikenlaista ja kokeilin uusia ruoka-aineita, mutta mistään uudesta en oikeastaan tykännyt. On todella turhauttavaa ostaa jotain mistä ei tykkääkään: esimerkiksi salaatinkastikkeitakin olen ostanut jo kaksi, eikä oikeastaan kumpikaan ollut hyvää. Ja yleensä mä tykkään kaikista juustoista, mutta nyt olen onnistunut ostamaan jo kaksi sellaista juustopakettia, joista en erityisemmin pitänyt. En siis mielelläni enää osta uusia juttuja, kun harvoin niistä kuitenkaan tykkään.

Ennen kuin pääsin muuttamaan tähän kämppään, mä odotin tosi kovin että pääsen kokkailemaan täällä. Kun olin muuttanut, menin ruokakauppaan ja ostin vaikka mitä. Vielä samana päivänä tein itse pizzaa ja poltin sen uunissa kun en osannut käyttää sitä. Sen jälkeen en olekaan lämmintä ruokaa täällä tehnyt. Ja siitä on nyt jo yli kaksi viikkoa aikaa... Joka päivä mä ajattelen että tänään mä menen kauppaan, ostan ruoka-aineksia ja tulen kotiin tekemään ruokaa... Mutta aika usein mä löydän itseni ravintolasta syömästä, ja jos kaikki kaverit syövät kotona niin silloin mä en ole syönyt muuta kuin leipää tai jogurttia.

Onneks mulla on kuitenkin sellaisia ystäviä jotka myös tykkäävät käydä ravintoloissa :). Yleensä mä valitsen ravintolassa suht turvallisen (=epäterveellisen) vaihtoehdon, esimerkiksi pizzan, hampparin tai lihaa. Kerran yllätin itseni ja tilasin pastaa, eikä se ollut ollenkaan huono vaihtoehto! Täällä on myös paljon tapas-ravintoloita, joista saa kaikenlaista pientä syötävää, ja useimmista tapaksista mäkin olen tykännyt.

Mun tyypillinen aamupala/välipala

Tässä yksi ei-niin-hyvä tapas: englannin kielisessä menussa luki French fries, joten luulin tilaavani ranskalaisia. Tämän kuitenkin sain, ja muilla oli hauskaa mutta mulla ei. Mä en koskenutkaan tuohon lautaseen, ja loppujen lopuksi mun ei tarvinnut edes maksaa koko tapaksesta kun tarjoilija huomasi etten pitänyt siitä. Maha tyhjänä lähdin sillä kertaa ravintolasta kotiin.

Välillä, varsinkin silloin kun nälkä on kova eikä silti tee mieli syödä mitään, mä olen todella vihainen itselleni: miksen mä voi olla niinkuin normaalit ihmiset? Miksen mä voin mennä kauppaan ja ostaa sieltä jotain oikeaa ruokaa eikä pelkästään suklaamuffinseja, suklaavanukkaita ja suklaakeksejä. Mun ranskalaiset kämppikset tekee ruokaa kaksi kertaa päivässä, ja vielä kertaakaan mulla ei ole tullut sellainen olo että saisinpa minäkin maistaa tuota ruokaa.

No, vielä mulla on neljä kuukautta aikaa opetella käymään täällä kaupassa ja tekemään oikeaa ruokaa. Viime viikolla kävin ostamassa itselleni uusia astioitakin mutta vielä eivät nekään ole tarpeeksi huokutelleet ruoanlaittoon. Mutta kai sekin on jo jonkinlainen alku..?

Karnevaalit

Yksi Alicanten pääkaduista oli suljettuna koko päivän, ja sinne oli pystytetty kaksi lavaa.

Paljon ihmisiä naamiaisasuissa. Siis todella PALJON ihmisiä.

Musiikki soi yömyöhään asti.

Lisäksi hyvää ruokaa ja hyvää seuraa.

Siinä mun viime lauantai, karnevaalipäivä, tiivistettynä. Oli kyllä ihan mahtava päivä!!


Me aloitettiin pienellä porukalla karnevaalien juhliminen myöhäisen brunssin merkeissä Tinan luona. Ensin syötiin, sitten juotiin ja yhdeksän aikoihin illalla lähdimme kaupungille katselemaan karnevaalitunnelmaa. Meillä ei kenelläkään ollut mitään tietoa, minkälaiset karnevaalit on luvassa, mutta sen tiesimme että siitä emme halua jäädä paitsi.

On tosi harmillista, ettei Suomessa ole tällaista karnevaalikulttuuria. Monissa muissakin maissa järjestetään samankaltaisia juhlia, miksei siis meillä? Onko suomalaiset tosiaan liian tylsiä ja värittömiä tällaiseen hauskanpitoon? Suomessa lähimpänä tätä on varmaankin vapun juhlinta, mutta ei siitä voi puhua edes samana päivänä tällaisten karnevaalien kanssa. Yksi pääkauduista, La Rambla, oli siis suljettuna koko päivän, ja kadun molempiin päihin oli pystytetty esiintymislavat. Toisella lavalla oli livebändejä soittamassa ja toisella lavalla dj soitti bilemusiikkia. Paikalla oli tuhansia ihmisiä pukeutuneina toinen toistaan hienompiin ja erikoisempiin naamiaisasuihin, pitämässä hauskaa, tanssimassa ja nauttimissa musiikista. Ja paikalla oli ihan kaikenikäisiä sylivauvoista vanhuksiin.

Monet olivat nähneet todella paljon vaivaa asujensa eteen, ja monesti koko perheellä tai kaveriporukalla oli samanlaiset -tai ainakin samaa teemaa olevat- asut. Itselle jäi parhaiten mieleen perheet, jossa sekä lapset että aikuiset olivat pukeutuneet samalla tavalla: illan aikana näin muun muuassa intiaaniperheitä, merirosvoperheitä, ampiaisperheitä, Kiviset & Soraset sekä paljon muuta! Suomessa harvoin näkee aikuisia sekä lapsia samaan aikaan naamiasasuissa, yleensä lastenjuhlat ja aikuisten juhlat on ihan erikseen.. Luulen että täällä jo asujen suunnittelu on puolet hauskuudesta, sillä niin upeita ja huolella valmisteltuja naamiaisasuja näkyi koko illan.

Tunnelma La Ramblalla oli ihan uskomattoman hyvä koko illan. Kaikilla näytti olevan hauskaa. Ja juhlat jatkuivat aamuun asti, itse lähdin kolmelta kotiin ja vielä siihen aikaan musiikki soi ja La Rambla oli täynn ihmisiä.. Miettikää, kaupungin pääkadulla soi musiikki täysillä vielä kolmen aikaan yöllä! Suomessa tämä ei ikinä olisi mahdollista, ja jos näin tapahtuisi niin luultavasti puolet kaupungin väestä olisivat tämän jälkeen valittamassa melusta. Täällä kun juhlitaan niin silloin juhlitaan kunnolla ja nautitaan, eikä käytetä energiaa turhaan valittamiseen. Oikea asenne, sanon minä :).

Tulipas tästä Suomi-vastainen postaus... Ehkä täällä sitten tällä hetkellä eletään sitä kuherruskuukautta vielä :D

Loput kuvat on La Rambalta, ja lopussa on vielä kaksi video samasta paikasta. Toisen videon puolivälissä näkyy hyvin, miten kaikki ihmiset innostuivat kun hyvä biisi lähti soimaan. Seuraavat suuret juhlat on täällä juhannuksen aikoihin, harmi että silloin mun täytyy olla jo takaisin Suomessa..

Kuulumisia

Pitäisi yrittää kirjoittaa tänne useammin, nyt kun viimeisimmästä postauksesta on taas jo yli viikko aikaa, en mä enää edes muista mitä kaikkea olen tässä välissä tehnyt.. Viime viikonloppuna täällä oli isot karnevaalit, ja niistä mä aionkin kirjoittaa ihan oman postauksen. Karnevaaleista asti mä olen ollut flunssassa, joten alkuviikolla mä en paljon muuta tehnytkään kuin käynyt koulussa ja nukkunut. 

 Eilen olo oli jo vähän parempi, ja lähdinkin illalla koulun jälkeen Rosaliinan kanssa katsastamaan paikallisen tyttöfutisjoukkueen treenit. Rosaliina oli mukana treenaamassa, mutta mä katselin vaan kentän laidalta tän flunssan takia. Täällä mua on siis alkanut taas kiinnostamaan jalkapallo, ja viime viikolla kävinkin  ostamassa itselleni uudet nappikset ja olin kentällä potkimassa palloa ensimmästä kertaa neljään vuoteen. Ja oli kyllä kivaa! Eilenkin kun olin katselemassa treenejä, teki niin kovin mieli päästä itsekin pelailemaan... Ehkä ensi viikolla menenkin mukaan treenaamaan.  

Ai niin, ja tiistaina kävin ensimmäsitä kertaa ikinä sushi-ravintolassa! Sushia en kuitenkaan syönyt, vaan tytöt olivat jo etukäteen etsineet sellaisen sushi-ravintolan, josta löytyi mullekin jotain syötävää :D. 

Sushi-ravintolankin jälkkärilistalta löytyi onneksi jäätelöä :)

Tänään aamupäivää on piristänyt monet terveiset Suomesta, ja tästä onkin mukava siirtyä viikonlopun viettoon. Mulla ei siis ole perjantaisin ollenkaan koulua, ja torstainakin koulua on vaan yhdeksästä yhteentoista aamupäivällä, kelpaa! Loppuviikon ohjelmassa on ainakin Eurodinner, Roomescape sekä ystävänpäiväksi jotain tekemistä..  Ehkä myös hieman opparin kirjoittamista, nyt kun vihdoin sain tietokoneeni takaisin (iso kiitos Tompalle koneen lähettämisestä!).

Uusi koti

Siitä on nyt kulunut jo kaksi viikkoa kun saavuin Alicanteen. Tänään, ensimmäinen helmikuuta, piti olla muuttopäivä uuteen kotiini, mutta jo lauantaina sainkin kivan yllätysviestin vuokranantajalta, viestissä luki että voin muuttaa heti kun haluan. Vietimme lauantai-päivää Elchessä, Alicanten lähellä sijaitsevassa pienemmässä kaupungissa, mutta lauantaina illalla mä sitten sulloin tavarani ja lähdin uutta kotia kohti. Hostelli ja uusi koti ovat vain parin korttelin päässä toisistaan, joten Riikan ja Sinin avustuksella sain helposti koko omaisuuden toimitettua uuteen osoitteeseen, vaikka tavaraa olikin aika paljon. Onnistuneen muuton jälkeen kävimme vielä lähikahvilassa juomassa tuparikahvit, ja loppuilta sujuikin rauhallisesti matkalaukkuja purkaen.

Kuvia Elchestä:

'

Sinin selfie-tikku oli ahkerasti käytössä Elchessä

Eilen nautittiin auringosta piknikin merkeissä ja tämä päivä kului aika pitkälti oman huoneeni sisustamiseen, ja innostuttiinhan me tänään illalla yhdessä kämppisten kanssa vielä siivoamaan keittiökin. Tänään sain hyvällä omatunnolla shoppailla, sillä täytyyhän mun saada tehtyä omasta huoneestani kotoisa. Kaikenlaista kivaa (ja hyödyllistä) löytyi noista kiinakaupoista, ja vielä halvalla! Nyt voin hyvillä mielin mennä nukkumaan kun kaikki tavarat on järjestyksessä.

Eilen piknikin päätteeksi käytiin myös testaamassa yksi sataman läheisyydessä olevista rantakahviloista, josta tällaiset näkymät merelle.



Vaikka olenkin asunut täällä vasta kaksi päivää niin tää tuntuu jo ihan kodilta, varsinkin nyt kun sain kaikki tavarat purettua. Tänään aamupäivällä kun koulun jälkeen kävelin bussipysäkiltä asunnolle, mua hymyilytti ihan vaan siksi että tajusin olevani kävelemässä kotiin. Ja ehkä vähän myös siksi että aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta.


 Hassua miten nopeasti päivät kuluvat täällä vaikkei olisikaan mitään erityistä tekemistä edes. Täksi päiväksikään mulla ei ollut mitään ihmeellisiä suunnitelmia, ainoastaan yksi luento aamulla.. Ja nyt kello onkin taas kaksitoista ja pitäis mennä nukkumaan jotta jaksaa aamulla taas lähteä kouluun. Aina aamuisin sitä ajattelee että tänään mä menen ajoissa nukkumaan, mutta ei ikinä (tuttu juttu Suomessakin). Oon myös jo kaksi viikkoa odottanut että koska olis sopiva aika lakata kynnet, mutta niin tylsää hetkeä ei vielä ole ollut että sen olisin ehtinyt tehdä.. Ehkäpä huomenna olis aikaa ;).