100 päivää Brysselissä

Kesäkuun alussa mä istuin Alicantessa rantsulla ottamassa aurinkoa ja puhuin samalla äidin kanssa puhelimessa. Mä kerroin, että ajattelin hakea työharjoittelupaikkaa Brysselistä, Turun ja Varsinais-Suomen Eurooppa-toimistosta. Äiti kysyi jo silloin, että pitääkö hänen seuraavaksi alkaa säästämään Brysselin matkaa varten. Mä sanoin äidille, että turhaan sä sellaisia mietit, en mä sinne ole menossa kuitenkaan. Silloin se tuntui vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Mutta niin siitä vaan tulikin totta, ja nyt mä olen ollut Brysselissä jo sata päivää, ja kolmen viikon päästä mä saan äidinkin tänne vierailulle... Pitäähän äidin tulla  katsomaan että missä sen tytär tällä kertaa asustelee❤

100 päivää Brysselissä täyttyi siis mun osalta tänään! Ensimmäisenä tulee mieleen, etten mä koskaan ennen ole ollut näin kauan erossa äitistä..Vähän on jo ikävä, mutta enää ei tarvii montaa päivää odottaa ennen kuin nähdään 😊.

Ainakin yks asia on muuttunut Brysselissä tän 100 päivän aikana, nimittäin lämpötila. Elokuussa kun mä tulin tänne oli +30 astetta mutta nyt Brysseliinkin on saapunut talvi!! Jo kahtena peräkkäisenä aamuna on ollut ainakin yksi aste pakkasta. Ihan liian kylmä, en tykkää! Ja onhan tässä ajassa ehkä muutama muukin asia muuttunut, ainakin mä olen saanut uusia ystäviä ja oppinut elämään "suurkaupungissa".. Ja ehkä mä töissäkin olen jotain oppinut 😊.

Meidän toimistolla on jo pari viikkoa innolla odotettu tämän viikon perjantaita, sillä perjantaina aamulla me Annan kanssa suunnataan lentokentälle ja lennetään minilomalle Suomeen! Oon todella innoissani, kiva päästä käymään kotona moikkaamassa perhettä ja ystäviä. Onhan se tavallaan vähän outoakin, mennä käymään kotona. Tiistaina on varmaan vähän outo fiilis kun pitää lähteä takaisin Brysseliin. Joka tapauksessa ihan huippukiva viikonloppu varmasti tulossa!! Perjantaina on Visioonan pikkujoulut Salossa (siitä tulee pitkä päivä, 11 tunnin matkustamisen jälkeen jatkan suoraan pikkujouluihin, ja Mira ei varmaan päästä mua nukkumaan ennen pilkkua), lauantaina oon Turussa ja sunnuntaina varmaankin Somerolla. Ja loppuajan vietänkin varmaan äitin luona 😊.

100 päivää Brysselissä tarkoittaa myös sitä, että mun työharjoittelu alkaa olla jo puolessavälissä. Se taas tarkoittaa sitä, että pian mun pitäisi jo tietää mitä mä haluan tän jälkeen tehdä. Luultavasti mä yritän etsiä töitä Suomesta, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Tää on tosi stressaavaa aikaa, mä haluaisin löytää töitä ennen kuin mun harjoittelu loppuu, ettei mun tarvii palata Suomeen ihan tyhjin käsin. Espanjassa asiat oli sillä tavalla paremmin, että vaihdon jälkeen pääsin palaamaan mun vanhaan elämään: heti samana iltana kun saavuin Suomeen, pääsin omaan kotiin ja työt jatkuivat jo seuraavana päivänä. Vaikkei kotiinpaluu tuntunutkaan silloin kovin hyvältä, mulla oli sentään elämä mihin palata. Tosin viikko Suomeen palaamisen jälkeen olinkin jo irtisanoutunut oikeastaan kaikista "velvotteista" Suomessa, joten ei siitä "tutusta ja turvallisesta" kovin kauaa iloa ollut silloinkaan. No, ainakaan silloin mun ei vaihdon aikana tarvinnut miettiä tällaisia juttua vaan sain keskittyä siihen aikaan Alicantessa täysillä.    

Lauantaina illalla mä pääsin ensimmäistä kertaa käymään Brysselin joulumarkkinoilla.. Aivan upeeta!! Mä olin ihan sanaton. Jouluvalot, musiikki, myyntikojut ja koko tunnelma oli ihan 10/10. Eilen jatkettiin joulufiilistelyä Annan luona glögin, joulutorttujen ja pipareiden kanssa. Yleensä mä en noista niin välitä, mutta tällä kertaa söin ihan tyytyväisenä näitä suomi-herkkuja. Mä niin kovin odotan jo joulua, ja sitä, että äiti ja Tomppa tulee tänne!

Joulumarkkinat ja mun ensimmäinen belgialainen vohveli

Tykkää, ei tykkää?

Pitkästä aikaa! Viime aikoina musta on tuntunut ettei mun elämässä täällä tapahdu paljon mitään joten myös tänne kirjoittelu on jäänyt vähemmälle.. Enkä mä muutenkaan tiedä mitä kirjoittaisin, nyt on sellainen vaihe menossa etten mä oikein osaa päättää tykkäänkö olla Brysselissä vai en. Mä siis tykkään Brysselistä kaupunkina, yleensä mä tykkään myös mun työstä, mä tykkään meidän kodista ja ihmisistä siellä.. Miksi mä en sitten tykkäisi olla täällä? En mä tiedä, välillä on vaan sellainen olo.. Ahdistaa olla täällä enkä pääse pois.. Mä oon viihtynyt täällä muuten tosi hyvin mutta välillä vaan tuntuu ettei mulla oo täällä tarpeeksi oikeita ystäviä enkä mä tee täällä tarpeeks juttuja. Mulla on kyllä kavereita, mutta täällä mä en ole tutustunut kovinkaan moneen sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa oikeasti haluaisin edes ystävystyä. Kaikki on niin erilaisia täällä! Välillä vaan turhauttaa kun ei pääse viettämään aikaa mun suomi-ystävien kanssa vaikka haluaisin :(

Tää viikko ainakin alkoi kivasti, töissä oli eilen pitkästä aikaa tosi kiireinen päivä, ehdin hakemaan lounastakin vasta vähän ennen kolmea. Huomenna on myös tiedossa kiva työpäivä, aamulla mennään yhdessä muiden aluetoimistojen harkkareiden kanssa Kataisen kabinettiin vierailulle ja illalla on Itämeri-seminaari, johon meidän koko toimiston väki osallistuu. Ja loppuviikon mä olenkin ihan yksin kotona: kaikki mun kämppikset lähtee lomailemaan tällä viikolla, toiset lyhyemmäksi ja toiset pidemmäksi aikaa.. Mäkin haluan!!

Pari viikkoa sitten mä löysin vihdoin tieni Rue du Neuvelle, yhdelle Brysselin suosituimmista ostoskaduista! Se oli kyllä hyvä päivä, tai oikeastaan hyvä viikko, kerran sinne löydettyäni mä taisin käydä siellä ainakin 4 kertaa saman viikon aikana. Sisustin sitten huoneeni uusiksi ja löytyihän vaatekaappiinkin jotain uutta kivaa.. Perille löydettyäni mun ensimmäinen reaktio oli vaan että.. wau... Miten mä olen voinut olla melkein 3 kuukautta käymättä vaatekaupoissa??!! Ei ihmekään että välillä vähän masentaa :D

Mä olen vihdoin myös oppinut hahmottamaan Brysselin keskustaa, kun siellä vähän oppii liikkumaan niin huomaa ettei se olekkaan niin kovin iso. Mun tavoitteena on jouluun mennessä olla sen verran brysseliläinen, että pystyn näyttämään äitille ja Tompalle kaupunkia vähän ilman google mapsiakin. Niin, äiti ja Tomppa tulee siis tänne jouluksi, ja Mirtsu tulee loppiaisena, jee!!!

Viime lauantaina mä löysin itseni Madame Moustache-nimisestä yökerhosta.. Ei ollut gaybaari niinkuin ensin (nimen perusteella) luulin vaan 50-luvun musiikin ympärille luotu yökerho, josta mulle tuli mieleen Moulin Rouge. Musiikki ei ollut mun lempimusiikkia, mutta tosi mielenkiintoinen paikka, ja ilmeisesti aika suosittukin, jonotettiin tunti ennen kuin päästiin sisälle. Muiden mielestä ulkona oli kylmä mutta mä kerroin että meillä on joskus ollut huonomminkin asiat, niinkuin joskus joulupäivänä Rikalan jonossa -25 asteen pakkasessa...

Täällä muuten sataa nykyään melkein joka päivä.. Mutta mua se ei haittaa, mä olen kuitenkin odottanut sateiden alkamista jo yli 2 kuukautta ja mun mielestä vesisade tuo tähän kaupunkiin just sen oman "Brysselin tunnelman".

Tänään illalla olisi tarjolla joko jooga&pilates-tunti tai viinin juontia.. Katsotaan mihin päädyn;)

Iik, seuraavan kerran taitaakin olla aika taas kirjoittaa 100 päivän postaus...

Loppuun taas kuvia, sitä sun tätä.

Iltakuvia Brysselistä:

Parlamentin siniset miehet:

Parc Royal:

Pari viikkoa sitten pääsin pitämään OneNote-koulutuksen:

Kuvia siltä ajalta kun ei vielä satanut joka päivä:

EPC:n 20-vuotisjuhlakonferensissa viime kuussa. Hieno tilaisuus!

Rosenheim

Pari viikkoa sitten mä lensin viikonloppulomalle Saksaan Tinan luo. Lentolippuja ostaessa mua vähän mietitytti, että onko mun järkevää käyttää niin paljon rahaa lentolippuihin vain parin päivän visiitin takia, mutta se oli ehdottamasti sen arvoista. Olihan se varmasti tähän asti paras viikonloppu Brysseliin muuton jälkeen!! Loistava seura ja aurinkoinen ilma, mitä muuta sitä enää tarvisikaan.

Perjantaina päivällä lensin täältä Müncheniin, ja sieltä lentokentältä matkustin junalla Rosenheimiin. Juna-asemalla Tina oli mua vastassa ja siitä se viikonloppu alkoi! Ensin mentiin Tinan luo ja illalla käytiin meksikolaisessa ravintolassa syömässä, ja samalla tapasin Tinan ystäviä ja sukulaisia. Oli jännä huomata, että aina kun Tina esitteli mut uusille ihmisille ja sanoi että mä olen Suomesta, se tuntui jotenkin väärältä. Joka kerta mä halusin lisätä että asun siis Brysselissä enkä Suomessa. Tällä hetkellä kai tää ulkomailla asuminen on kuitenkin sen verran iso osa mun elämää, että kun matkustan muualle en halua sanoa vaan että oon Suomesta.

Lauantaina aamupäivällä Tina näytti mulle kaupunkia ja samalla käytiin myös vähän shoppailemassa. Iltapäivällä ajettiin kaupungin ulkopuolella olevalle järvelle ja vietettiin siellä rannalla loppupäivä. Oli niin hauska päästä taas yhdessä rantsulle, vaikkei se tietenkään lokakuussa Saksassa ollut ihan sama asia kuin keväällä Espanjassa, mutta silti.

'

Launtaina illalla me syötiin yhdessä Tinan vanhempien kanssa hampurilaisia (..olikohan joku kertonut niille etukäteen mikä on mun lempiruoka..), oli mukava päästä pitkästä aikaa "perhepäivälliselle" vaikkei tällä kertaa kuitenkaan oman perheen kanssa. Tinan vanhemmat on ihan supermukavia ja oon todella kiitollinen family Brunnerille, että toivottivat mut tervetulleeksi kotiinsa. Erityisen mukavalta se tuntui ehkä siksi, etten ole oman perheen kanssa päässyt viettämään aikaa taas vähään aikaan. Tää on ehdottomasti yksi parhaista puolista siinä, että on ystäviä eri maista: paikalliseen elämään/kulttuuriin pääsee tutustumaan aika paljon paremmin yöpymällä paikallisten ihmisten luona kuin hotellista käsin.

Sunnuntaipäivä vietettiin Tinan kanssa kahdestaan Münchenissä. Käveltiin ympäri kaupunkia, kiivettiin johonkin kirkon torniin, istuttiin terassilla, käytiin Münchenin suurimmassa puistossa ja siellä mm. nähtiin paljon alastomia ihmisiä ottamassa aurinkoa ja ihmisiä surffaamassa puiston läpi virtaavassa joessa. Ihan mielenkiintoinen paikka :D Illalla käytiin intialaisessa ravintolassa syömässä (btw elämäni ensimmäinen kerta) ja sen jälkeen Tina saattoi mut lentokentälle ja mä lähdin takaisin kotiin.

Saksan matkan jälkeen oli pari päivää vähän haikea fiilis, oli vähän koti-ikävä ja ikävä Alicantea ja ihmisiä siellä. Toivottavasti nähdään kuitenkin pian taas uudestaan. Oli myös kiva päästä hetkeksi pois täältä kaupungin vilinästä. Sen huomasin vasta kun olin päässyt pois, että miten kiva onkaan päästä hetkeksi rauhoittumaan paikkaan, missä on ihan oikeaa luontoakin. Bryssel on kyllä vihreä kaupunki mut eihän noi puistot ole kuitenkaan ihan sama asia kuin "oikea maaseutu".