100 päivää Brysselissä

Kesäkuun alussa mä istuin Alicantessa rantsulla ottamassa aurinkoa ja puhuin samalla äidin kanssa puhelimessa. Mä kerroin, että ajattelin hakea työharjoittelupaikkaa Brysselistä, Turun ja Varsinais-Suomen Eurooppa-toimistosta. Äiti kysyi jo silloin, että pitääkö hänen seuraavaksi alkaa säästämään Brysselin matkaa varten. Mä sanoin äidille, että turhaan sä sellaisia mietit, en mä sinne ole menossa kuitenkaan. Silloin se tuntui vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Mutta niin siitä vaan tulikin totta, ja nyt mä olen ollut Brysselissä jo sata päivää, ja kolmen viikon päästä mä saan äidinkin tänne vierailulle... Pitäähän äidin tulla  katsomaan että missä sen tytär tällä kertaa asustelee❤

100 päivää Brysselissä täyttyi siis mun osalta tänään! Ensimmäisenä tulee mieleen, etten mä koskaan ennen ole ollut näin kauan erossa äitistä..Vähän on jo ikävä, mutta enää ei tarvii montaa päivää odottaa ennen kuin nähdään 😊.

Ainakin yks asia on muuttunut Brysselissä tän 100 päivän aikana, nimittäin lämpötila. Elokuussa kun mä tulin tänne oli +30 astetta mutta nyt Brysseliinkin on saapunut talvi!! Jo kahtena peräkkäisenä aamuna on ollut ainakin yksi aste pakkasta. Ihan liian kylmä, en tykkää! Ja onhan tässä ajassa ehkä muutama muukin asia muuttunut, ainakin mä olen saanut uusia ystäviä ja oppinut elämään "suurkaupungissa".. Ja ehkä mä töissäkin olen jotain oppinut 😊.

Meidän toimistolla on jo pari viikkoa innolla odotettu tämän viikon perjantaita, sillä perjantaina aamulla me Annan kanssa suunnataan lentokentälle ja lennetään minilomalle Suomeen! Oon todella innoissani, kiva päästä käymään kotona moikkaamassa perhettä ja ystäviä. Onhan se tavallaan vähän outoakin, mennä käymään kotona. Tiistaina on varmaan vähän outo fiilis kun pitää lähteä takaisin Brysseliin. Joka tapauksessa ihan huippukiva viikonloppu varmasti tulossa!! Perjantaina on Visioonan pikkujoulut Salossa (siitä tulee pitkä päivä, 11 tunnin matkustamisen jälkeen jatkan suoraan pikkujouluihin, ja Mira ei varmaan päästä mua nukkumaan ennen pilkkua), lauantaina oon Turussa ja sunnuntaina varmaankin Somerolla. Ja loppuajan vietänkin varmaan äitin luona 😊.

100 päivää Brysselissä tarkoittaa myös sitä, että mun työharjoittelu alkaa olla jo puolessavälissä. Se taas tarkoittaa sitä, että pian mun pitäisi jo tietää mitä mä haluan tän jälkeen tehdä. Luultavasti mä yritän etsiä töitä Suomesta, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Tää on tosi stressaavaa aikaa, mä haluaisin löytää töitä ennen kuin mun harjoittelu loppuu, ettei mun tarvii palata Suomeen ihan tyhjin käsin. Espanjassa asiat oli sillä tavalla paremmin, että vaihdon jälkeen pääsin palaamaan mun vanhaan elämään: heti samana iltana kun saavuin Suomeen, pääsin omaan kotiin ja työt jatkuivat jo seuraavana päivänä. Vaikkei kotiinpaluu tuntunutkaan silloin kovin hyvältä, mulla oli sentään elämä mihin palata. Tosin viikko Suomeen palaamisen jälkeen olinkin jo irtisanoutunut oikeastaan kaikista "velvotteista" Suomessa, joten ei siitä "tutusta ja turvallisesta" kovin kauaa iloa ollut silloinkaan. No, ainakaan silloin mun ei vaihdon aikana tarvinnut miettiä tällaisia juttua vaan sain keskittyä siihen aikaan Alicantessa täysillä.    

Lauantaina illalla mä pääsin ensimmäistä kertaa käymään Brysselin joulumarkkinoilla.. Aivan upeeta!! Mä olin ihan sanaton. Jouluvalot, musiikki, myyntikojut ja koko tunnelma oli ihan 10/10. Eilen jatkettiin joulufiilistelyä Annan luona glögin, joulutorttujen ja pipareiden kanssa. Yleensä mä en noista niin välitä, mutta tällä kertaa söin ihan tyytyväisenä näitä suomi-herkkuja. Mä niin kovin odotan jo joulua, ja sitä, että äiti ja Tomppa tulee tänne!

Joulumarkkinat ja mun ensimmäinen belgialainen vohveli