"Home sweet home.."

Mä olen nyt ollut Suomessa kuusi päivää, ja olen jo ehtinyt mm. tehdä viisi työvuoroa, viettää juhannuksen Maijun ja Tuomaksen kanssa Turussa ja yökyläillä Miran luona.. Paljon en siis kotona ole ehtinyt olemaan, ja siltä tää kämppäkin näyttää.. Osa matkalaukuista on vielä purkamatta, ja pahvilaatikoita on joka puolella.. Lisäksi varmaan puolet mun omaisuudesta on vielä kateissa ..  Mun piti viettää ensimmäinen yö Suomessa äitin luona , mutta sillon oli niin levoton fiilis että halusin päästä heti kotiin purkamaan mun tavaroita, ja sen jälkeen en ole vielä ehtinyt uudestaan äitin luo tutkimaan että mitä tavaroita mulla vielä siellä on. Oli muuten kiva tulla keskiviikkona illalla kotiin, Joonas (?) oli jättänyt mulle hesekuponkeja ja rakkaus- vessapaperia :D

Tällä hetkellä mua ei edes huvita tehdä tästä taas kotia itselleni, lähdenhän mä taas pian pois.. Lisäksi työt on tähän mennessä vieneet mun kaiken energian, on rankkaa pitää yllä tekohymyä joka päivä kun itse haluaisi olla jossain ihan muualla. Vaikka en mä edes enää tiedä missä mä haluaisin olla.. Kuitenkin oon tosi kiitollinen siitä että on töitä, tulisin varmaan muuten hulluksi jos ei olisi koko ajan jotain tekemistä.

Nyt tuntuu siltä, että koko Alicante oli vaan hyvää unta, josta mä viikko sitten heräsin. Yksi ainoista asioista, mikä mua siitä päivittäin muistuttaa, on se kun asiakkaat töissä kyselee miten oon näin ruskea. Mulla on koko ajan vähän paha mieli, ja se harmittaa koska mä haluaisin pystyä nauttimaan tästä kesästä täysillä. Jo viikon aikana oon ehtinyt tehdä paljon kivoja juttuja, just niitä mitä ikävöin sillä aikaa kun olin poissa, mutta siltikään en oo ollut täysin iloinen kertaakaan sen jälkeen kun tulin takaisin. Ehkä takaisin sopeutumiselle täytyy vaan antaa oma aikansa, mutta kun nyt musta tuntuu ettei sitä aikaa ole kovin paljon! No, toivotaan että viikon, parin kuluttua on jo eri fiilis 😊. Loppuviikoksi on taas paljon kivaa ohjelmaa, joten eiköhän tää tästä pian iloksi muutu.

61 päivää niin mulla alkaa työt Brysselissä!! Sitä ennen on taas noin miljoona asiaa hoidettavana, mutta vielä mä en jaksa edes stressata niistä, kaikki ajallaan.. Tällä hetkellä mä en oo ihan varma edes odotanko innolla vai kauhulla elokuun loppua.. On varmasti raskasta aloittaa taas ihan alusta uudessa kaupungissa ja uudessa maassa.

Loppuun vielä lista asioista, joita mä oon viimeisen viikon aikana huomioinut:

1. Miks ihmisellä pitää olla näin paljon vaatteita? Ei mitään järkeä
2. Suomessa kaikki on kallista..
3. .. Ja vihreää! Ei sitä tajuakkaan ennen kuin on hetken poissa.
4. Mä oon kiitollinen mun ihanista ystävistä ja perheestä
5. Pyöräily on kivaa
6. Tää kaupunki on masentavan hiljainen ja tyhjä

Saturday night fever

Mun viimeinen lauantai-ilta Alicantessa, ja mitä mä teen: oon kotona pakkaamassa ja kirjoittamassa blogia! Mä oon vaan niin väsynyt ja ahdistunut ja kaikkea muuta mahdollista, ettei käynyt mielessäkään että tänään illalla lähtisin ulos. Tällä viikolla on kyllä juotukin jo ihan tarpeeksi, tiistaista asti on päivät vietetty aika pitkälti terasseilla istuen .. Ja sitä paitsi mä en enää edes halua liikkua öisin ulkona, kun siellä on torakoita. Voi että mä odotan sitä, että pääsen takaisin Suomeen eikä enää tarvitse iltaisin ulkona pälyillä joka hetki ympärilleen ja pelätä että koska jostain ryömii torakka! 

Tän päivän voisi kiteyttää yhteen mietteeseen, "itku pitkästä ilosta". Vaikkei se ilokaan tällä kertaa ollut kovin pitkä niin se oli sitäkin parempi. Tänään oli siis taas aika hyvästien, ja tässä kohtaa ei voi muuta kuin toivoa että ehkä me vielä joskus nähdään. Nyt mulla on sellainen olo, että mä haluaisin jo kotiin Suomeen. Mä tulin iltapäivällä kotiin neljän päivän "minilomalta", ja nyt tää kämppäkin tuntuu niin tyhjältä kun meitä on täällä neljän sijasta enää kaksi.

Tää viikko oli (eiliseen asti) ihan mahtava, mutta henkisesti myös tosi raskas. Isoja ja tärkeitä asioita pyörinyt päässä koko viikon. Keskiviikkona mulle soitettiin ja kysyttiin, lähdenkö Brysseliin syksyksi työharjoitteluun. Pyysin päivän miettimisaikaa, ja torstaina mä otin sen paikan vastaan. Vaikka kyllä mä sen heti tiesin, että otan paikan vastaan. Mullahan oli jo työharjoittelupaikka syksyksi mietittynä, mutta kun toukokuussa näin tuon Brysselin ilmoituksen niin ajattelin koittaa onneani ja hakea paikkaa. En mä uskonut että ne valitsee mut, mutta niin kuitenkin kävi ja kahden kuukauden päästä mun matka siis jatkuu Brysseliin. Mä en oo tainnut vielä ihan sisäistää koko asiaa, kun tässä on niin paljon kaikkea muutakin meneillään nyt. Toisaalta mä oon innoissani ja odotan jo uusia haasteita, mutta toisaalta stresssaa kaikki, mitä pitää kesän aikana hoitaa. Mä ehdin olla Suomessa ainoastaan kaksi kuukautta ennen Brysseliin lähtöä, ja niin paljon käytännön asioita pitää saada hoidettua sinä aikana: kämpän etsiminen Brysselistä, työasiat, lentoliput, vakuutukset, koulujutut ja paljon muuta..

Ennen kotiinpaluuta mulla on vielä kuitenkin kolme kokonaista päivää aikaa nauttia auringosta ja ystävien seurasta. Ja näistä päivistä mä aion tosiaankin nauttia! Ja jollain keinolla aion myös saada kaikki mun tavarat pakattua matkalaukkuihin..

11 päivää

Tää viikko on ollut sekavien fiilisten viikko. Kotiinpaluu on joka hetki lähempänä. Välillä mä odotan sitä tosi kovin, välillä taas haluaisin vaan jäädä tänne. Mulla on takana ihan älyttömän kiva viikko, mutta nyt ollaan jo niin lähellä kotiinlähtöä, ettei siitä ole osannut enää edes ihan täysillä nauttia. Ne hyvät hetket tekee samalla surulliseksi, kun tietää että pian tää loppuu. Tällä hetkellä kaikki tuntuu vaan epäreilulta, miks mun pitää lähteä just nyt. Nyt on huonoin mahdollinen ajankohta, miksei kuukausi aikaisemmin tai kuukausi myöhemmin. Kahden viikon päästä mä olen jo Suomessa, itse asiassa mä olen ehtinyt siihen mennessä jo tehdä kaksi työvuoroakin. Mulla on vielä kuitenkin yksi kokonainen viikko jäljellä täällä, ja siitä mä aion ottaa kaiken ilon irti. Haluaisin myös pystyä nauttimaan ihan joka hetkestä, mutta mä tiedän jo nyt että mä en pysty siihen, sillä ensi viikon loppu tulee varmasti olemaan vaikea.

Tiistaina itkettiin ensimmäiset itkut, kun vietettiin yhdessä viimeistä iltaa koko porukalla ennen Riikan lähtöä (ja sen jälkeen itkin koska näin torakan). Perjantaina Sinikin lähti, eikä tää enää tunnu samalta kuin ennen. Riikan ja Sinin lähdön jälkeen aloin itsekin ensimmäistä kertaa odottamaan kotiinpaluuta.  

Ensi viikolla selviää, jatkuuko mun matka ens syksynä Brysseliin vai jäänkö Saloon suorittamaan työharjoittelun. Vielä pari viikkoa sitten mä ajattelin etten haluaisi jäädä Suomeen syksyksi, mutta nyt alkaa olla sellainen fiilis, että mä haluaisin vaan kotiin. Jos mut valitaan, mä kyllä menen ja oon varma että sekin olis ihan huippukivaa, mutta en usko että olen kovin pettynyt jos mua ei valita. Tällä viikolla mä olen alkanut jo odottaa kotiinpaluuta. Tuntuu siltä, että on jo aika palata kotiin. Ihanaa nähdä perhe ja kaikki ystävät, palata töihin ja aloittaa taas normaali elämä. Äiti ja Asta ja varmaan Tomppakin tulee mua vastaan lentökentälle, mä en malta odottaa sitä! Mä lennän takaisin Suomeen keskiviikkona ja torstaina on jo ensimmäinen työpäivä, kiva päästä heti arkeen kiinni. Mä sain tällä viikolla työvuorolistat, ensin  jähmetyin ihan täysin ja ajattelin et mä en oo vielä valmis tähän, mutta nyt mä tavallaan jo odotan sitä.

Miran lähdön jäkeen mulla oli suunnitelmissa viettää jäljellä olevat kolme viikkoa aika pitkälti rantsulla, mutta Mira toi tuliaisina flunssan ja tän melkein koko viikon olenkin viettänyt sisällä leffoja katsellen.. Onneksi mun ei kuitenkaan ole tarvinnut olla yksin ja musta on pidetty hyvää huolta ;) Maanantaina lähdettiin flunssasta huolimatta kuitenkin Tabarcalle, ja vietettiin tosi kiva päivä siellä. Ja nyt viikonloppuna on kyllä menty viime viikonkin edestä, torstaina kierrettiin baareja ja juotiin ilmaisia shotteja, ehkä pari liikaa. Eilen illalla lähdettiin Benidormiin, ja se olikin sitten ihan oma maailmansa. Mä olin kuvitellut, että se on pieni paikka, jossa on rannalla pari baaria mutta todellisuus olikin ihan toinen. Englantilaiset tosiaan tietää miten juhlitaan, ehkä vähän liiankin hyvin. Tänään olenkin vaan ollut kotona, koska olin aamulla kotona vasta puoli yhdeksän aikoihin.

Loppuun pari kuvaa tältä viikolta: