Saturday night fever

Mun viimeinen lauantai-ilta Alicantessa, ja mitä mä teen: oon kotona pakkaamassa ja kirjoittamassa blogia! Mä oon vaan niin väsynyt ja ahdistunut ja kaikkea muuta mahdollista, ettei käynyt mielessäkään että tänään illalla lähtisin ulos. Tällä viikolla on kyllä juotukin jo ihan tarpeeksi, tiistaista asti on päivät vietetty aika pitkälti terasseilla istuen .. Ja sitä paitsi mä en enää edes halua liikkua öisin ulkona, kun siellä on torakoita. Voi että mä odotan sitä, että pääsen takaisin Suomeen eikä enää tarvitse iltaisin ulkona pälyillä joka hetki ympärilleen ja pelätä että koska jostain ryömii torakka! 

Tän päivän voisi kiteyttää yhteen mietteeseen, "itku pitkästä ilosta". Vaikkei se ilokaan tällä kertaa ollut kovin pitkä niin se oli sitäkin parempi. Tänään oli siis taas aika hyvästien, ja tässä kohtaa ei voi muuta kuin toivoa että ehkä me vielä joskus nähdään. Nyt mulla on sellainen olo, että mä haluaisin jo kotiin Suomeen. Mä tulin iltapäivällä kotiin neljän päivän "minilomalta", ja nyt tää kämppäkin tuntuu niin tyhjältä kun meitä on täällä neljän sijasta enää kaksi.

Tää viikko oli (eiliseen asti) ihan mahtava, mutta henkisesti myös tosi raskas. Isoja ja tärkeitä asioita pyörinyt päässä koko viikon. Keskiviikkona mulle soitettiin ja kysyttiin, lähdenkö Brysseliin syksyksi työharjoitteluun. Pyysin päivän miettimisaikaa, ja torstaina mä otin sen paikan vastaan. Vaikka kyllä mä sen heti tiesin, että otan paikan vastaan. Mullahan oli jo työharjoittelupaikka syksyksi mietittynä, mutta kun toukokuussa näin tuon Brysselin ilmoituksen niin ajattelin koittaa onneani ja hakea paikkaa. En mä uskonut että ne valitsee mut, mutta niin kuitenkin kävi ja kahden kuukauden päästä mun matka siis jatkuu Brysseliin. Mä en oo tainnut vielä ihan sisäistää koko asiaa, kun tässä on niin paljon kaikkea muutakin meneillään nyt. Toisaalta mä oon innoissani ja odotan jo uusia haasteita, mutta toisaalta stresssaa kaikki, mitä pitää kesän aikana hoitaa. Mä ehdin olla Suomessa ainoastaan kaksi kuukautta ennen Brysseliin lähtöä, ja niin paljon käytännön asioita pitää saada hoidettua sinä aikana: kämpän etsiminen Brysselistä, työasiat, lentoliput, vakuutukset, koulujutut ja paljon muuta..

Ennen kotiinpaluuta mulla on vielä kuitenkin kolme kokonaista päivää aikaa nauttia auringosta ja ystävien seurasta. Ja näistä päivistä mä aion tosiaankin nauttia! Ja jollain keinolla aion myös saada kaikki mun tavarat pakattua matkalaukkuihin..