11 päivää

Tää viikko on ollut sekavien fiilisten viikko. Kotiinpaluu on joka hetki lähempänä. Välillä mä odotan sitä tosi kovin, välillä taas haluaisin vaan jäädä tänne. Mulla on takana ihan älyttömän kiva viikko, mutta nyt ollaan jo niin lähellä kotiinlähtöä, ettei siitä ole osannut enää edes ihan täysillä nauttia. Ne hyvät hetket tekee samalla surulliseksi, kun tietää että pian tää loppuu. Tällä hetkellä kaikki tuntuu vaan epäreilulta, miks mun pitää lähteä just nyt. Nyt on huonoin mahdollinen ajankohta, miksei kuukausi aikaisemmin tai kuukausi myöhemmin. Kahden viikon päästä mä olen jo Suomessa, itse asiassa mä olen ehtinyt siihen mennessä jo tehdä kaksi työvuoroakin. Mulla on vielä kuitenkin yksi kokonainen viikko jäljellä täällä, ja siitä mä aion ottaa kaiken ilon irti. Haluaisin myös pystyä nauttimaan ihan joka hetkestä, mutta mä tiedän jo nyt että mä en pysty siihen, sillä ensi viikon loppu tulee varmasti olemaan vaikea.

Tiistaina itkettiin ensimmäiset itkut, kun vietettiin yhdessä viimeistä iltaa koko porukalla ennen Riikan lähtöä (ja sen jälkeen itkin koska näin torakan). Perjantaina Sinikin lähti, eikä tää enää tunnu samalta kuin ennen. Riikan ja Sinin lähdön jälkeen aloin itsekin ensimmäistä kertaa odottamaan kotiinpaluuta.  

Ensi viikolla selviää, jatkuuko mun matka ens syksynä Brysseliin vai jäänkö Saloon suorittamaan työharjoittelun. Vielä pari viikkoa sitten mä ajattelin etten haluaisi jäädä Suomeen syksyksi, mutta nyt alkaa olla sellainen fiilis, että mä haluaisin vaan kotiin. Jos mut valitaan, mä kyllä menen ja oon varma että sekin olis ihan huippukivaa, mutta en usko että olen kovin pettynyt jos mua ei valita. Tällä viikolla mä olen alkanut jo odottaa kotiinpaluuta. Tuntuu siltä, että on jo aika palata kotiin. Ihanaa nähdä perhe ja kaikki ystävät, palata töihin ja aloittaa taas normaali elämä. Äiti ja Asta ja varmaan Tomppakin tulee mua vastaan lentökentälle, mä en malta odottaa sitä! Mä lennän takaisin Suomeen keskiviikkona ja torstaina on jo ensimmäinen työpäivä, kiva päästä heti arkeen kiinni. Mä sain tällä viikolla työvuorolistat, ensin  jähmetyin ihan täysin ja ajattelin et mä en oo vielä valmis tähän, mutta nyt mä tavallaan jo odotan sitä.

Miran lähdön jäkeen mulla oli suunnitelmissa viettää jäljellä olevat kolme viikkoa aika pitkälti rantsulla, mutta Mira toi tuliaisina flunssan ja tän melkein koko viikon olenkin viettänyt sisällä leffoja katsellen.. Onneksi mun ei kuitenkaan ole tarvinnut olla yksin ja musta on pidetty hyvää huolta ;) Maanantaina lähdettiin flunssasta huolimatta kuitenkin Tabarcalle, ja vietettiin tosi kiva päivä siellä. Ja nyt viikonloppuna on kyllä menty viime viikonkin edestä, torstaina kierrettiin baareja ja juotiin ilmaisia shotteja, ehkä pari liikaa. Eilen illalla lähdettiin Benidormiin, ja se olikin sitten ihan oma maailmansa. Mä olin kuvitellut, että se on pieni paikka, jossa on rannalla pari baaria mutta todellisuus olikin ihan toinen. Englantilaiset tosiaan tietää miten juhlitaan, ehkä vähän liiankin hyvin. Tänään olenkin vaan ollut kotona, koska olin aamulla kotona vasta puoli yhdeksän aikoihin.

Loppuun pari kuvaa tältä viikolta: