Nyt on vasta tiistai ja mä oon jo ihan loppu! Meillä on tällä viikolla töissä aika paljon ohjelmaa ja viikonlopuksi lähden Saksaan, joten liikaa vapaa-aikaa ei tällä viikolla ainakaan ole. Tänään mä tulin töistä kotiin vasta puoli yhdeksän aikoihin, me oltiin ilalla Suomen EU-edustuston vastaanotolla ja sen takia työpäivä venyi. Vähän petollisia tuollaiset tilaisuudet, joissa joku on täyttämässä sun viinilasia aina kun se on tyhjä! Huomenna aamulla pitää mennä toimistolle jo puoli yhdeksän aikoihin keittämään vieraille kahvia ja torstaina aamulla taas meen johonkin aamiaistilaisuuteen, mikä alkaa jo 8.30.. Normaalia aikaisempia aamuja siis, en tykkää! Perjantaina iltapäivällä ollaan myös Annan kanssa menossa EPC:n 20.vuotis-juhlakonferenssiin, joten silloinkin tiedossa normaalia pidempi työpäivä.. No mutta perjantaiksi otin töistä vapaapäivän, silloin saan nukkua vähän pidempään ja aamupäivällä lähden lentoentälle & kohti Münchenia! Viikonlopusta tulee varmasti ihan älyttömän kiva, jee!!
Viime aikoina oon myös ollut normaalia väsyneempi sen takia, etten mä taaskaan saa öisin oikein nukuttua :( Muuten oon väsynyt mutta kun pitäis mennä nukkumaan, ei uni tuu millään. Varmaan johtuu stressistä, mulla oli sama juttu silloin Alicantessa aika pitkään, vaikken mä tällä kertaa oikein edes tiedä mikä niin kovin stressaa... Koko elämä varmaan! Maaliskuusta alkaen mulla ei oo mitään suunnitelmia elämälle, ja jo nyt oon yrittänyt keksiä että mitä sitten haluaisin tehdä.. Ensimmäinen kysymys on, haluanko palata pysyvästi Suomeen vai etsiä töitä ulkomailta.. Tälä hetkellä on sellainen fiilis, etten mä vielä haluaisi palata Suomeen, mutta toisaalta onhan mulla vielä monta kuukautta Brysselissäkin jäljellä, ja työharjoittelun lopulla saatankin olla jo eri mieltä.. En mä tiedä... Välillä musta tuntuu, että mä haluaisin muuttaa takaisin Espanjaan, mutta ei se ehkä oo paras vaihtoehto. Vaikka mä vietinkin ihan uskomattoman hienot viisi kuukautta Alicantessa, ei sinne palaaminen olisi enää sama asia. Eihän mulla ole siellä enää mitään! Ei niitä aikoja saa enää takaisin vaikka miten haluaisi..Tietenkin sieltä sais varmasti uusia ystäviä ja uusia kokemuksia jos muuttaisin takaisin, mutta niitähän voin saada myös muualta ihan samalla tavalla. Oon myös miettinyt että jos jatkaisin opiskelua, ehkä ulkomailla, mutta sekin vaatii aika paljon järjestelemistä.. Mä olin päättänyt että mä en ala stressaamaan tulevaa ennen vuodenvaihdetta, mutta minkäs sille voi kun nää asiat pyörii mielessä vähän väliä, etenkin öisin. Onneksi mulla on kuitenkin vielä aikaa miettiä ennen kuin pitää tehdä mitään päätöksiä!
Katsoin tänään mun blogin lukijatilastoja ja yllätyksekseni huomasin, että viime aikoina mun blogissa on ollut aika paljon lukukertoja Espanjasta.. sieltä ei paljon lukijoita ookaan ollut kevään jälkeen, Mistäköhän tämä yllättävä muutos tilastoissa ;) Mä oon muutenkin miettinyt että jos muuttaisin mun blogin yksityiseksi, tää on kuitenkin tarkoitettu ensisijaisesti mulle itselleni ja mun perheelle/sukulaisille/ystäville/tutuille, enkä mä oikein pidä ajatuksesta että mulle vieraatkin ihmiset pääsevät halutessaan tätä kautta lukemaan mun elämästä aika henkilökohtaisiakin juttuja... Toistaiseksi ainakin saa kuitenkin blogi pysyä julkisena, ei mulla oo aikaa ja energiaa alkaa sähläämään niiden asetusten kanssa niin, että mun tutuilla olisi kuitenkin mahdollisuus lukea mun kuulumisia täältä! Mä oon aika huono pitämään yhteyttä mun kavereihin kun oon täällä, ja sen takia haluun ehdottamasti että täältä mun tutut pystyy lukemaan mun elämästä jos haluavat :)
Viikon huomio: mitä enemmän mä tapaan ranskalaisia, sitä töykeämmän kuvan mä niistä saan.. Olin viime perjantaina yksissä bileissä, joissa ei ollut mun lisäksi muita kuin ranskalaisia, italialaisia ja belgialaisia.. Kaikki muut siis puhuivat ranskaa eikä niillä ollut mitään mielenkiintoa vaihtaa englantiin vaikka mä olin paikalla enkä ymmärtänyt sanaakaan. Yritä siinä sitten tutustua uusiin ihmisiin!! Amady ja Andrea aina välillä yrittävät vaihtaa englantiin, mutta yleensä parin minuutin jälkeen puhe vaihtui taas ranskankieliseksi. Niin just, eihän sillä mitään väliä olekaan jos mä en ymmärrä muiden puheesta mitään.. Just kun seison siellä ranskisten keskellä ja mietin että mitäköhän tästä illasta tulee, mun puhelin soi ja Jani soittaa! Täydellinen pakokeino kiusallisesta tilanteesta! Ehkä lopulta ne muut pitikin mua tympeänä ja huonokäytöksisenä, kun puhuin sitten niin kauan puhelimessa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti