"Tää vuosi on ollut samaan aikaan raskas ja paras"

Mulla oli ajatuksena koota tänne lyhyt yhteenveto viime vuodesta. Mutta jostain syystä kirjoittaminen on nyt todella vaikeeta. Mun ajatukset on selkeitä, mutta niitä on vaikea saada kirjoitettua järkevästi. Ehkä se johtuu siitä, että niin paljon on tapahtunut vuoden 2016 aikana. Niin paljon muistoja, ajatuksia ja tunteita liitttyy tähän vuoteen, ettei yksi blogiteksti riitä niiden läpikäymiseen.

Yksi asia on kuitenkin selvää: mulle vuosi 2016 oli ikimuistoinen, ihmeellinen ja paras. Mä tiesin, että vuodesta 2016 tulee hyvä, mutta tällaisesta vuodesta mä en osannut edes haaveilla.

"Thanks for the memories"


Miten paljon mä ehdinkään näkemään ja kokemaan vuoden aikana. Vuoden 2016 aikana mä opin paljon itsestäni sekä ympärillä olevasta maailmasta. Sain tutustua mahtaviin ihmisiin ja nähdä upeita paikkoja. Niin paljon unohtumattomia hetkiä mahtui vuoteen 2016.

"Life is not measured by the moments you breath but with moments that took your breath away"


Uusien tuttavuuksien lisäksi mä olen niin kiitollinen mun perheestä ja ystävistä Suomessa. Tänä vuonna se viimeistään todistettiin, että ne on ja pysyy. Vaikka mua ei paljon olekaan kotona tänä vuonna näkynyt, niin mun perhe ja ystävät on pysyneet mun rinnalla koko tän ajan. Ja ne jotka ei ole olleet mun mukana tänä vuonna, niitä en tule tarvitsemaan myöskään tulevaisuudessa.

"True friendship isn´t about being inseparable, it´s about being separated & nothing changes"

Vasta vuoden lopussa mä oikeastaan ymmärsin, mikä teki mun vuodesta 2016  parhaan: vapaus. Ensimmäistä kertaa elämässäni mä olin vapaa tekemään mitä vaan! Se on ihan mahtava fiilis! Alicanteen lähtiessäni mulla oli koko loppuvuoden suunnitelmat selvillä, mutta Alicantessa mä ymmärsin, ettei elämän aina tarvitse mennä suunnitelmien mukaan. Alicantessa mä olin vapaa, ja mä nautin siitä ihan täysillä. Mietin, että ehkä mä voisinkin jatkaa tällaista elämää vähän pidempäänkin. Tarvittiin vaan hieman avarakatseisuutta ja hyvää tuuria, ja pian mä jo luovuin kaikista suuunnitemistani ja päätin muuttaa Brysseliin. Täälläkin mä olen vapaa. Kun siihen kerran tottuu, ei oikein muuta osaakkaan kaivata. Mä voin tehdä mitä haluan, eikä mun tarvitse sen enempää miettiä miten mun päätökset vaikuttaa muihin ihmisiin. Mä olen aina ennen tykännyt suunnitella kaiken etukäteen mahdollisimman pitkälle, mutta tämän vuoden aikana mä olen huomannut, että spontaanimpi elämätyyli voi välillä olla aika paljon mielenkiintoisempaa.

"You don´t always need a plan. Sometimes you just need to breathe. trust. let go. and see what happens."

Pelkkää juhlaa koko vuosi ei kuitenkaan ole ollut, vaan mukaan on mahtunut myös vähän surua, haikeutta,stressiä, pelkoa ja koti-ikävää. Hyppy tuntemattomaan on aina pelottavaa, ja sen askeleen mä olen tänä vuonna ottanut kahdesti. Muutto uuteen maahan ilman ihan yksin on iso asia, samaan aikaan se on vähän pelottavaa mutta myös mielenkiintoinen mahdollisuus. Alussa kaikki on epävarmaa, mutta kun jonkin ajan kuluttua huomaa viihtyvänsä, on se kaiken sen arvoista.

"The greater your storm, the brighter your rainbow"'

Ulkomailla asumisen huono puoli on se, että sen jälkeen et välttämättä enää tiedä missä haluat olla. Kun asuu ulkomailla, joskus iskee koti-ikävä. Välillä vaan haluaisi teleportata itsensä kotiin perheen ja ystävien luo. Siihenkin kuitenkin tottuu, eikä sitä enää usein ajattele. Ja kotiin pääsee aina takaisin, se on lohduttava ajatus. Vielä pahemmalta tuntuu, kun on aika jättää lopulliset hyvästit paikalle, josta ehti tulla sulle koti. Kun on aika sanoa hyvästit ihmisille, joiden kanssa olet viettänyt viimeiset kuukaudet, jotka on olleet sun tukena ja turvana huonoinakin päivinä. Näissä jäähyväisissä pahinta on se lopullisuus. Sä voit tavata niitä ihmisiä vielä, sä voit matkustaa sinne paikkaankin, mutta silti mikään ei tule enää koskaan tuntumaan samanlaiselta.

"You will never be completely at home again, because part of your heart will always be elsewhere. That is the price you pay for the richness of loving and knowing people in more than one place"

--------------------------------

Mielessäni mä jaan mun vuoden 2016 kolmeen eri osaan: alkuvuosi Alicantessa, kesä Suomessa ja loppuvuosi Brysselissä. Näistä ehdottomasti Alicante oli ikimuistoisin.

Sinne mulla on vieläkin välillä ikävä. Palmupuut, valkoiset hiekkarannat ja kuuma aurinko. Alicante oli todellakin the place to be. Elämä siellä oli niin erilaista, arki ja rutiinitkin olivat aivan omanlaisiaan. Päivät vietettiin rantsulla. Ehkä ainut kerta elämässä, kun mulla ja mun ystävillä oli oma "spotti" rannalla. Jos tiesit että joku on rantsulla, ei tarvinnut kysyä tarkempaa sijaintia koska meidän porukan löysi aina samasta kohtaa rantaa. Yliopistolla välitunnit käytettiin ulkona aurinkoa ottaen. Tiistaisin art direction -tuntien jälkeen Tina tuli yleensä kysymään, lähdetäänkö illalla Havanaan pelaamaan beerpongia, ja vastaus oli melkeinpä aina kyllä. Keskiviikkoisin ja sunnuntaisin käytiin usein syömässä 100 Montaditoksessa euron päivillä. Melkeinpä aina joku oli valmis lähtemään lasillisille rannalle tai keskustaan.

Mutta eihän Alicante olis ollut mitään ilman niitä ihmisiä siellä. Meidän Alicante chicas oli aivan huippuporukka ja oon iloinen että sain viettää vaihtoni just näiden ihmisten kanssa. Alicante chicas eli Tina, Marine, Sini, Riika ja minä. Tina, jonka Reetta sanoi olevan mun saksalainen sielunsisko, oli aina valmis kaikkiin hullutuksiin mitä yhdessä keksittiin, ja varmaa bileseuraa tiistaista lauantaihin. Marine, jonka sydän on täyttä kultaa ja joka teki töitä ihan hullun lailla mutta silti löysi aikaa ainaa myös meille. Sini, joka oli mun tuki ja turva ensimmäisestä päivästä lähtien. Sinin ansiosta vaihtoon lähteminen tuntui hyvältä alusta asti. Ja Riika, meidän varaäiti Alicantessa, huolehti musta myös silloin kun mä en itse tiennyt että pitäis jostakin asiasta huolehtia. Yhdessä me jaettiin ilot ja surut, ja tehtiin meidän erasmus-vaihdosta ikimuistoinen.

Meidän ydinporukan lisäksi jäin tietenkin kaipaamaan monia muitakin ihmisiä. Ingan kanssa keksittiin milloin mitäkin kivaa tekemistä, otettiin aurinkoa, shoppailtiin ja biletettiin. Casanovan energisyys oli jotain, mikä sai aina hyvälle tuulelle. Mä en ehkä koskaan tuu unohtamaan sitä, miten innoissaan se oli uudesta banaani-uimapuvustaan! Ihan käsittämätöntä, miten paljon yksi pieni ihminen voi levittää ympärilleen iloa ja energiaa. Rosaliinan kanssa käytiin pelaamassa futista silloin tällöin. Liettualainen prinssimme Vito oli aina ilo silmälle, kun sen bongasi rantakadulla super-ruskettuneena fillaroimassa ilman paitaa. Irinan ja Mashan uusimmista tempauksista riitti aina puhuttavaa. Mun kämppiksetkin oli usein ihan mukavia.

Myöskin ne viikot, jotka mä san viettää Alicantessa mun perheen ja Suomi-ystävien kanssa, olivat kultaakin kalliimpia. Kiitos kaikille, jotka jaksoitte nähdä sen vaivan ja tulitte moikkaamaan mua Espanjaan. Kiitos äiti, Asta, Tomppa, Marjo, Jaana, Tuula, Maiju, Reetta ja Mira.

Ja vielä viimeisenä Alicantessa kuvioihin tuli se lentäjä, jonka kanssa mä sain viettää ehkä parhaat viikkoni Alicantessa. Hetkessä siitä tuli ihminen, joka teki lähtemisestä vielä entistä vaikeampaa. Me ymmärrettiin toisiamme, ja kaikki se aika joka vietettiin yhdessä oli ihan mahtavaa.Siinä oli jotain erityistä, ja me molemmat tiedettiin se. Mä en tuu ikinä unohtamaan sitä kun hetkeä kun sanottiin hyvästit. D näytti komealta siinä lentäjän univormussaan. Se lähti lentokentälle ja mä jäin bussipysäkille odottamaan bussia keskustaan. Istuin bussipysäkillä, katsoin sen loittonevaa selkää ja silloin mietin nähdäänköhän me enää koskaan. Ei nähty.

Näytin kesällä Lindexin tytöille valokuvia Alicantesta, ja Sunna sanoi niitä kuvia katsellessaan, että mun silmistä näkee miten onnellinen mä olin. Se on varmaan ihan totta. Mä olin silloin todella onnellinen, ja niissä valokuvissa ei pelkästään mun suu hymyile, vaan mä näytän muutenkin onnelliselta.

"Palm trees. Ocean breeze. Salty air. Sunkissed hair. Endless summer. Take me there"

"It´s hard to forget someone who gave you so much to remember"

Juhannuksena oli aika palata kotiin. Äiti, Tomppa ja Asta oli mua lentokentällä vastassa, ja ensimmäinen pysäkki kotimatkalla oli tietenkin Hesburger. Seuraavana päivänä olikin jo aika palata takaisin töihin Lindexille. Juhannuksena sain viettää laatuaikaa Maijun ja Tuomaksen kanssa, ja seuraavana päivänä olikin taas työpäivä.

Siinä se kesä aika pitkälti menikin, töissä ja kavereiden ja perheen kanssa. Lisäksi piti järjestellä käytännön asioita Brysseliin muuttoa varten, Irtisanoin mun asunnon ja heinäkuun lopussa vietiin mun tavarat äidin ja Tompan luo. Elokuussa olin myös viimeistä päivää töissä Lindexillä. Elokuun asuin käytännössä Miran luona, välillä Miran yksiössä oli aika tiivis tunnelma,  mutta ei se meidän menoa haitannut.

Viimeinen viikko ennen Brysseliin muuttoa oli ehkä kesän paras. Paljon kivaa ohjelmaa ja paljon hyviä tyyppejä. Ensin vietettiin työporukalla mun ja Jennin läksiäisiä, seuraavana päivä oltiin Astan kanssa Aurafesteillä ja sitä seuraavanä päivänä oli Inkun ja Kentsun kesäjuhlat. Viimeisen viikonlopun ennen Brysseliin muuttoa olin Perttelissä äidin, Tompan, Astan ja Eriksonien kanssa.

"Home is where your heart is"


Elokuun lopussa oli taas aika pakata matkalaukut Lexukseen ja suunnata lentokentällä. Tällä kertaa ei lennetty etelän lämpöön, vaan Euroopaan pääkaupunkiin Brysseliin. Toisella kertaa lähteminen oli tavallaan helpompaa ja tavallaan vaikeampaa.

Ensimmäiset viikot Brysselissä paistoi aurinko ja lämpöä oli jopa +30 astetta. Ei siis valittamista. Heti alussa pääsin tutustumaan Brysselin suomalaisiin, joita oli yllättävän paljon. Pikkuhiljaa aloin kuitenkin viettämään enemmän aikaa kämppisteni kanssa, ja etenkin Amadyn ja Amadyn kavereiden kanssa tuli käytyä paljon ulkona viikonloppuisin. Myöhemmin kuvioihin tuli myös alakerran naapurit, joiden kanssa myös on vietetty paljon aikaa.

Pikkuhiljaa mä totuin elämään suurkaupungissa. Opin kulkemaan julkisilla, opin liikkumaan keskustassa, opin viettämään aikaa erilaisissa paikoissa erilaisten ihmisten kanssa. Samalla opin itsenäisemmäksi.

Lokakuussa lensin viikonlopuksi Müncheniin Tinan luo. Viikonloppu meni nopeasti, ja oli meillä oli tietenkin todella kivaa yhdessä. Päästin jopa viettämään aikaa rannalla, ihan kuin "vanhoina hyvinä aikoina".

Töiden puolesta pääsin syksyn aikana tutustumaan EU-ympäristöön ja toimintatapoihin vähän tarkemmin. Suurin osa työajasta vietettiin toimistolla, mutta päästiin myös osallistumaan erilaisiin tilaisuuksiin ja käytiin muun muassa vierailulla komissiossa. Syksyn aikan Annasta tuli yksi mun parhaista ystävistä Brysselissä. Me ollaan jaettu ilot ja surut yhdessä, ja varmasti pysytään ystävinä myös työharjoittelun päätyttyä.

Joulukuussa lensin viikonloppulomalle Suomeen. Ihan huippu viikonloppu hyvässä seurassa. Oli kiva käydä kotona Suomessa moikkaamassa perhetä ja kavereita, mutta oli myös kiva palata Brysseliin. Seuraavalla viikolla lensin käymään Göteborgissa.

Jouluksi äiti ja Tomppa lensivät Brysseliin. Yhdessä vietettiin ei-niin-perinteinen joulu Brysselissä, ja meillä oli superkiva viikko. Kierrettin Brysselin tärkeimmät nähtävydet ja vietettiin laatuaikaa yhdessä. Joulunpyhinä oli jopa suomalaista jouluruokaakin tarjolla, tosin ei ihan samassa mittakaavassa kuin yleensä jouluisin.

   

Lisäksi mä pääsin tämän vuoden aikana toteuttamaan kaksi muutakin haavettani: matkustin ensimmäistä kertaa Pariisiin ja Venetsiaan. Niillä reissuilla kaikki ei aina mennyt ihan suunnitellusti, mutta hyviä muistoja jäi näistäkin ajoista.

Aika mahtava vuosi takanapäin siis, vaikka itse sanonkin.

"And then I realized adventures are the best way to learn"

100 päivää Brysselissä

Kesäkuun alussa mä istuin Alicantessa rantsulla ottamassa aurinkoa ja puhuin samalla äidin kanssa puhelimessa. Mä kerroin, että ajattelin hakea työharjoittelupaikkaa Brysselistä, Turun ja Varsinais-Suomen Eurooppa-toimistosta. Äiti kysyi jo silloin, että pitääkö hänen seuraavaksi alkaa säästämään Brysselin matkaa varten. Mä sanoin äidille, että turhaan sä sellaisia mietit, en mä sinne ole menossa kuitenkaan. Silloin se tuntui vielä niin kaukaiselta ajatukselta. Mutta niin siitä vaan tulikin totta, ja nyt mä olen ollut Brysselissä jo sata päivää, ja kolmen viikon päästä mä saan äidinkin tänne vierailulle... Pitäähän äidin tulla  katsomaan että missä sen tytär tällä kertaa asustelee❤

100 päivää Brysselissä täyttyi siis mun osalta tänään! Ensimmäisenä tulee mieleen, etten mä koskaan ennen ole ollut näin kauan erossa äitistä..Vähän on jo ikävä, mutta enää ei tarvii montaa päivää odottaa ennen kuin nähdään 😊.

Ainakin yks asia on muuttunut Brysselissä tän 100 päivän aikana, nimittäin lämpötila. Elokuussa kun mä tulin tänne oli +30 astetta mutta nyt Brysseliinkin on saapunut talvi!! Jo kahtena peräkkäisenä aamuna on ollut ainakin yksi aste pakkasta. Ihan liian kylmä, en tykkää! Ja onhan tässä ajassa ehkä muutama muukin asia muuttunut, ainakin mä olen saanut uusia ystäviä ja oppinut elämään "suurkaupungissa".. Ja ehkä mä töissäkin olen jotain oppinut 😊.

Meidän toimistolla on jo pari viikkoa innolla odotettu tämän viikon perjantaita, sillä perjantaina aamulla me Annan kanssa suunnataan lentokentälle ja lennetään minilomalle Suomeen! Oon todella innoissani, kiva päästä käymään kotona moikkaamassa perhettä ja ystäviä. Onhan se tavallaan vähän outoakin, mennä käymään kotona. Tiistaina on varmaan vähän outo fiilis kun pitää lähteä takaisin Brysseliin. Joka tapauksessa ihan huippukiva viikonloppu varmasti tulossa!! Perjantaina on Visioonan pikkujoulut Salossa (siitä tulee pitkä päivä, 11 tunnin matkustamisen jälkeen jatkan suoraan pikkujouluihin, ja Mira ei varmaan päästä mua nukkumaan ennen pilkkua), lauantaina oon Turussa ja sunnuntaina varmaankin Somerolla. Ja loppuajan vietänkin varmaan äitin luona 😊.

100 päivää Brysselissä tarkoittaa myös sitä, että mun työharjoittelu alkaa olla jo puolessavälissä. Se taas tarkoittaa sitä, että pian mun pitäisi jo tietää mitä mä haluan tän jälkeen tehdä. Luultavasti mä yritän etsiä töitä Suomesta, mutta eihän sitä koskaan tiedä mitä tapahtuu. Tää on tosi stressaavaa aikaa, mä haluaisin löytää töitä ennen kuin mun harjoittelu loppuu, ettei mun tarvii palata Suomeen ihan tyhjin käsin. Espanjassa asiat oli sillä tavalla paremmin, että vaihdon jälkeen pääsin palaamaan mun vanhaan elämään: heti samana iltana kun saavuin Suomeen, pääsin omaan kotiin ja työt jatkuivat jo seuraavana päivänä. Vaikkei kotiinpaluu tuntunutkaan silloin kovin hyvältä, mulla oli sentään elämä mihin palata. Tosin viikko Suomeen palaamisen jälkeen olinkin jo irtisanoutunut oikeastaan kaikista "velvotteista" Suomessa, joten ei siitä "tutusta ja turvallisesta" kovin kauaa iloa ollut silloinkaan. No, ainakaan silloin mun ei vaihdon aikana tarvinnut miettiä tällaisia juttua vaan sain keskittyä siihen aikaan Alicantessa täysillä.    

Lauantaina illalla mä pääsin ensimmäistä kertaa käymään Brysselin joulumarkkinoilla.. Aivan upeeta!! Mä olin ihan sanaton. Jouluvalot, musiikki, myyntikojut ja koko tunnelma oli ihan 10/10. Eilen jatkettiin joulufiilistelyä Annan luona glögin, joulutorttujen ja pipareiden kanssa. Yleensä mä en noista niin välitä, mutta tällä kertaa söin ihan tyytyväisenä näitä suomi-herkkuja. Mä niin kovin odotan jo joulua, ja sitä, että äiti ja Tomppa tulee tänne!

Joulumarkkinat ja mun ensimmäinen belgialainen vohveli

Tykkää, ei tykkää?

Pitkästä aikaa! Viime aikoina musta on tuntunut ettei mun elämässä täällä tapahdu paljon mitään joten myös tänne kirjoittelu on jäänyt vähemmälle.. Enkä mä muutenkaan tiedä mitä kirjoittaisin, nyt on sellainen vaihe menossa etten mä oikein osaa päättää tykkäänkö olla Brysselissä vai en. Mä siis tykkään Brysselistä kaupunkina, yleensä mä tykkään myös mun työstä, mä tykkään meidän kodista ja ihmisistä siellä.. Miksi mä en sitten tykkäisi olla täällä? En mä tiedä, välillä on vaan sellainen olo.. Ahdistaa olla täällä enkä pääse pois.. Mä oon viihtynyt täällä muuten tosi hyvin mutta välillä vaan tuntuu ettei mulla oo täällä tarpeeksi oikeita ystäviä enkä mä tee täällä tarpeeks juttuja. Mulla on kyllä kavereita, mutta täällä mä en ole tutustunut kovinkaan moneen sellaiseen ihmiseen, jonka kanssa oikeasti haluaisin edes ystävystyä. Kaikki on niin erilaisia täällä! Välillä vaan turhauttaa kun ei pääse viettämään aikaa mun suomi-ystävien kanssa vaikka haluaisin :(

Tää viikko ainakin alkoi kivasti, töissä oli eilen pitkästä aikaa tosi kiireinen päivä, ehdin hakemaan lounastakin vasta vähän ennen kolmea. Huomenna on myös tiedossa kiva työpäivä, aamulla mennään yhdessä muiden aluetoimistojen harkkareiden kanssa Kataisen kabinettiin vierailulle ja illalla on Itämeri-seminaari, johon meidän koko toimiston väki osallistuu. Ja loppuviikon mä olenkin ihan yksin kotona: kaikki mun kämppikset lähtee lomailemaan tällä viikolla, toiset lyhyemmäksi ja toiset pidemmäksi aikaa.. Mäkin haluan!!

Pari viikkoa sitten mä löysin vihdoin tieni Rue du Neuvelle, yhdelle Brysselin suosituimmista ostoskaduista! Se oli kyllä hyvä päivä, tai oikeastaan hyvä viikko, kerran sinne löydettyäni mä taisin käydä siellä ainakin 4 kertaa saman viikon aikana. Sisustin sitten huoneeni uusiksi ja löytyihän vaatekaappiinkin jotain uutta kivaa.. Perille löydettyäni mun ensimmäinen reaktio oli vaan että.. wau... Miten mä olen voinut olla melkein 3 kuukautta käymättä vaatekaupoissa??!! Ei ihmekään että välillä vähän masentaa :D

Mä olen vihdoin myös oppinut hahmottamaan Brysselin keskustaa, kun siellä vähän oppii liikkumaan niin huomaa ettei se olekkaan niin kovin iso. Mun tavoitteena on jouluun mennessä olla sen verran brysseliläinen, että pystyn näyttämään äitille ja Tompalle kaupunkia vähän ilman google mapsiakin. Niin, äiti ja Tomppa tulee siis tänne jouluksi, ja Mirtsu tulee loppiaisena, jee!!!

Viime lauantaina mä löysin itseni Madame Moustache-nimisestä yökerhosta.. Ei ollut gaybaari niinkuin ensin (nimen perusteella) luulin vaan 50-luvun musiikin ympärille luotu yökerho, josta mulle tuli mieleen Moulin Rouge. Musiikki ei ollut mun lempimusiikkia, mutta tosi mielenkiintoinen paikka, ja ilmeisesti aika suosittukin, jonotettiin tunti ennen kuin päästiin sisälle. Muiden mielestä ulkona oli kylmä mutta mä kerroin että meillä on joskus ollut huonomminkin asiat, niinkuin joskus joulupäivänä Rikalan jonossa -25 asteen pakkasessa...

Täällä muuten sataa nykyään melkein joka päivä.. Mutta mua se ei haittaa, mä olen kuitenkin odottanut sateiden alkamista jo yli 2 kuukautta ja mun mielestä vesisade tuo tähän kaupunkiin just sen oman "Brysselin tunnelman".

Tänään illalla olisi tarjolla joko jooga&pilates-tunti tai viinin juontia.. Katsotaan mihin päädyn;)

Iik, seuraavan kerran taitaakin olla aika taas kirjoittaa 100 päivän postaus...

Loppuun taas kuvia, sitä sun tätä.

Iltakuvia Brysselistä:

Parlamentin siniset miehet:

Parc Royal:

Pari viikkoa sitten pääsin pitämään OneNote-koulutuksen:

Kuvia siltä ajalta kun ei vielä satanut joka päivä:

EPC:n 20-vuotisjuhlakonferensissa viime kuussa. Hieno tilaisuus!

Rosenheim

Pari viikkoa sitten mä lensin viikonloppulomalle Saksaan Tinan luo. Lentolippuja ostaessa mua vähän mietitytti, että onko mun järkevää käyttää niin paljon rahaa lentolippuihin vain parin päivän visiitin takia, mutta se oli ehdottamasti sen arvoista. Olihan se varmasti tähän asti paras viikonloppu Brysseliin muuton jälkeen!! Loistava seura ja aurinkoinen ilma, mitä muuta sitä enää tarvisikaan.

Perjantaina päivällä lensin täältä Müncheniin, ja sieltä lentokentältä matkustin junalla Rosenheimiin. Juna-asemalla Tina oli mua vastassa ja siitä se viikonloppu alkoi! Ensin mentiin Tinan luo ja illalla käytiin meksikolaisessa ravintolassa syömässä, ja samalla tapasin Tinan ystäviä ja sukulaisia. Oli jännä huomata, että aina kun Tina esitteli mut uusille ihmisille ja sanoi että mä olen Suomesta, se tuntui jotenkin väärältä. Joka kerta mä halusin lisätä että asun siis Brysselissä enkä Suomessa. Tällä hetkellä kai tää ulkomailla asuminen on kuitenkin sen verran iso osa mun elämää, että kun matkustan muualle en halua sanoa vaan että oon Suomesta.

Lauantaina aamupäivällä Tina näytti mulle kaupunkia ja samalla käytiin myös vähän shoppailemassa. Iltapäivällä ajettiin kaupungin ulkopuolella olevalle järvelle ja vietettiin siellä rannalla loppupäivä. Oli niin hauska päästä taas yhdessä rantsulle, vaikkei se tietenkään lokakuussa Saksassa ollut ihan sama asia kuin keväällä Espanjassa, mutta silti.

'

Launtaina illalla me syötiin yhdessä Tinan vanhempien kanssa hampurilaisia (..olikohan joku kertonut niille etukäteen mikä on mun lempiruoka..), oli mukava päästä pitkästä aikaa "perhepäivälliselle" vaikkei tällä kertaa kuitenkaan oman perheen kanssa. Tinan vanhemmat on ihan supermukavia ja oon todella kiitollinen family Brunnerille, että toivottivat mut tervetulleeksi kotiinsa. Erityisen mukavalta se tuntui ehkä siksi, etten ole oman perheen kanssa päässyt viettämään aikaa taas vähään aikaan. Tää on ehdottomasti yksi parhaista puolista siinä, että on ystäviä eri maista: paikalliseen elämään/kulttuuriin pääsee tutustumaan aika paljon paremmin yöpymällä paikallisten ihmisten luona kuin hotellista käsin.

Sunnuntaipäivä vietettiin Tinan kanssa kahdestaan Münchenissä. Käveltiin ympäri kaupunkia, kiivettiin johonkin kirkon torniin, istuttiin terassilla, käytiin Münchenin suurimmassa puistossa ja siellä mm. nähtiin paljon alastomia ihmisiä ottamassa aurinkoa ja ihmisiä surffaamassa puiston läpi virtaavassa joessa. Ihan mielenkiintoinen paikka :D Illalla käytiin intialaisessa ravintolassa syömässä (btw elämäni ensimmäinen kerta) ja sen jälkeen Tina saattoi mut lentokentälle ja mä lähdin takaisin kotiin.

Saksan matkan jälkeen oli pari päivää vähän haikea fiilis, oli vähän koti-ikävä ja ikävä Alicantea ja ihmisiä siellä. Toivottavasti nähdään kuitenkin pian taas uudestaan. Oli myös kiva päästä hetkeksi pois täältä kaupungin vilinästä. Sen huomasin vasta kun olin päässyt pois, että miten kiva onkaan päästä hetkeksi rauhoittumaan paikkaan, missä on ihan oikeaa luontoakin. Bryssel on kyllä vihreä kaupunki mut eihän noi puistot ole kuitenkaan ihan sama asia kuin "oikea maaseutu".

Kiire on

Nyt on vasta tiistai ja mä oon jo ihan loppu! Meillä on tällä viikolla töissä aika paljon ohjelmaa ja viikonlopuksi lähden Saksaan, joten liikaa vapaa-aikaa ei tällä viikolla ainakaan ole. Tänään mä tulin töistä kotiin vasta puoli yhdeksän aikoihin, me oltiin ilalla Suomen EU-edustuston vastaanotolla ja sen takia työpäivä venyi. Vähän petollisia tuollaiset tilaisuudet, joissa joku on täyttämässä sun viinilasia aina kun se on tyhjä! Huomenna aamulla pitää mennä toimistolle jo puoli yhdeksän aikoihin keittämään vieraille kahvia ja torstaina aamulla taas meen johonkin aamiaistilaisuuteen, mikä alkaa jo 8.30.. Normaalia aikaisempia aamuja siis, en tykkää! Perjantaina iltapäivällä ollaan myös Annan kanssa menossa EPC:n 20.vuotis-juhlakonferenssiin, joten silloinkin tiedossa normaalia pidempi työpäivä.. No mutta perjantaiksi otin töistä vapaapäivän, silloin saan nukkua vähän pidempään ja aamupäivällä lähden lentoentälle & kohti Münchenia! Viikonlopusta tulee varmasti ihan älyttömän kiva, jee!!

Viime aikoina oon myös ollut normaalia väsyneempi sen takia, etten mä taaskaan saa öisin oikein nukuttua :( Muuten oon väsynyt mutta kun pitäis mennä nukkumaan, ei uni tuu millään. Varmaan johtuu stressistä, mulla oli sama juttu silloin Alicantessa aika pitkään, vaikken mä tällä kertaa oikein edes tiedä mikä niin kovin stressaa... Koko elämä varmaan! Maaliskuusta alkaen mulla ei oo mitään suunnitelmia elämälle, ja jo nyt oon yrittänyt keksiä että mitä sitten haluaisin tehdä.. Ensimmäinen kysymys on, haluanko palata pysyvästi Suomeen vai etsiä töitä ulkomailta.. Tälä hetkellä on sellainen fiilis, etten mä vielä haluaisi palata Suomeen, mutta toisaalta onhan mulla vielä monta kuukautta Brysselissäkin jäljellä, ja työharjoittelun lopulla saatankin olla jo eri mieltä.. En mä tiedä... Välillä musta tuntuu, että mä haluaisin muuttaa takaisin Espanjaan, mutta ei se ehkä oo paras vaihtoehto. Vaikka mä vietinkin ihan uskomattoman hienot viisi kuukautta Alicantessa, ei sinne palaaminen olisi enää sama asia. Eihän mulla ole siellä enää mitään! Ei niitä aikoja saa enää takaisin vaikka miten haluaisi..Tietenkin sieltä sais varmasti uusia ystäviä ja uusia kokemuksia jos muuttaisin takaisin, mutta niitähän voin saada myös muualta ihan samalla tavalla. Oon myös miettinyt että jos jatkaisin opiskelua, ehkä ulkomailla, mutta sekin vaatii aika paljon järjestelemistä.. Mä olin päättänyt että mä en ala stressaamaan tulevaa ennen vuodenvaihdetta, mutta minkäs sille voi kun nää asiat pyörii mielessä vähän väliä, etenkin öisin. Onneksi mulla on kuitenkin vielä aikaa miettiä ennen kuin pitää tehdä mitään päätöksiä!

Katsoin tänään mun blogin lukijatilastoja ja yllätyksekseni huomasin, että viime aikoina mun blogissa on ollut aika paljon lukukertoja Espanjasta.. sieltä ei paljon lukijoita ookaan ollut kevään jälkeen, Mistäköhän tämä yllättävä muutos tilastoissa ;) Mä oon muutenkin miettinyt että jos muuttaisin mun blogin yksityiseksi, tää on kuitenkin tarkoitettu ensisijaisesti mulle itselleni ja mun perheelle/sukulaisille/ystäville/tutuille, enkä mä oikein pidä ajatuksesta että mulle vieraatkin ihmiset pääsevät halutessaan tätä kautta lukemaan mun elämästä aika henkilökohtaisiakin juttuja... Toistaiseksi ainakin saa kuitenkin blogi pysyä julkisena, ei mulla oo aikaa ja energiaa alkaa sähläämään niiden asetusten kanssa niin, että mun tutuilla olisi kuitenkin mahdollisuus lukea mun kuulumisia täältä! Mä oon aika huono pitämään yhteyttä mun kavereihin kun oon täällä, ja sen takia haluun ehdottamasti että täältä mun tutut pystyy lukemaan mun elämästä jos haluavat :)

Viikon huomio: mitä enemmän mä tapaan ranskalaisia, sitä töykeämmän kuvan mä niistä saan.. Olin viime perjantaina yksissä bileissä, joissa ei ollut mun lisäksi muita kuin ranskalaisia, italialaisia ja belgialaisia.. Kaikki muut siis puhuivat ranskaa eikä niillä ollut mitään mielenkiintoa vaihtaa englantiin vaikka mä olin paikalla enkä ymmärtänyt sanaakaan. Yritä siinä sitten tutustua uusiin ihmisiin!! Amady ja Andrea aina välillä yrittävät vaihtaa englantiin, mutta yleensä parin minuutin jälkeen puhe vaihtui taas ranskankieliseksi. Niin just, eihän sillä mitään väliä olekaan jos mä en ymmärrä muiden puheesta mitään.. Just kun seison siellä ranskisten keskellä ja mietin että mitäköhän tästä illasta tulee, mun puhelin soi ja Jani soittaa! Täydellinen pakokeino kiusallisesta tilanteesta! Ehkä lopulta ne muut pitikin mua tympeänä ja huonokäytöksisenä, kun puhuin sitten niin kauan puhelimessa :D

Syksy saapuu!

Nyt se on kai uskottava, että mun elämäni tähän asti pisin (ja paras) kesä on lopussa.. Viime viikkoon asti täällä on ollut ihan mahtava sää, viime viikollakin taisi olla vielä lähemmäs +25 astetta jonain päivinä, mutta tällä viikolla lämpötila on päivisinkin pudonnut +15 asteen kieppeille eikä tästä taida enää olla paluuta lämpimämpään :( Jännää, miten yhtäkkiä sää kylmeni täällä, vielä pari viikkoa sitten tarkeni ulkona päivisin t-paidalla ja nyt tekis jo mieli ottaa talvitakki käyttöön, niin kylmästi toi tuuli välillä puhaltaa. Mä olin kuitenkin varautunut sateeseen ja kylmempiin ilmoihin jo tänne tullessani, mutta viimeiset kaksi kuukautta on Brysselissä saatu nauttia poikkeuksellisen kuumasta ja kuivasta säästä.. Vielä ei ole edes kertaakaan ollut tarvetta käyttää mun kesällä ostamaani sadetakkia! Vähän jännittää, miten mä selviän talvesta (vaikkei se täällä olekkaan yhtä kylmä kuin Suomessa) kun about viimeiset kahdeksan kuukautta oon lähes poikkeuksetta saanut nauttia auringosta ja lämmöstä. Noo täytyy vaan asennoitua siihen että tää on nyt viimeistään se paluu arkeen, eihän koko elämä voikaan olla pelkkää rannalla makoilua (vai voiko..?).. Kaikki hyvä loppuu aikanaan, niin myös tämä kesä. Ja onhan mulla ainakin sitten talven pimeinä ja kylminä aikoina hyvät muistot lämmittämässä!

Tänään piti olla treffi-ilta mutta mä päätin jäädä kotiin. Oon iloinen etten lähtenytkään mihinkään, meillä oli taas niin hauskaa Amadyn ja Jessin kanssa. Tänään ne väitteli mm. Facebookin käytöstä, Tinderistä ja uusien ihmisten tapaamisesta ja mä lähinnä kikattelin vieressä kun kuuntelin niiden juttuja. Oon niin onnellinen mun kämppiksistä, niiden kanssa voin olla ihan oma itseni ja me voidaan puhua toisillemme melkeimpä mistä vaan. Ollaan Jessin kanssa sanottu Amadylle, että meidän seurassa se varmaan oppii ymmärtämään vähän paremmin mitä naisten päässä liikkuu (jos sitä ikinä edes on mahdollista ymmärtää)... Siitä, onko se sitten hyvä vai huono juttu, ei kuitenkaan olla ihan varmoja..

 Viime viikonloppuna vietettiin paljon aikaa yhdessä kämppisten kanssa, perjantaina illalla pidettiin kotibileet ja silloin täällä olikin yllättävän paljon porukkaa. Oli kiva päästä taas tutustumaan uusiin ihmisiin, ja vihdoin tapasin myös osan alakerran naapureista kunnolla. Lauantaina piti olla koti-ilta mutta illalla yhdeksän jälkeen päätettiin kuitenkin että lähdetään ulos. Pyjama vaihtu bilevaatteisiin ja viinirypäleet olueen, eikä yhtään huono vaihtoehto ollutkaan. Napattiin myös alakerran ranskis mukaan ja meillähän olikin oikein kiva ilta/yö. Lähdettiin porukalla keskustaan ja vihdoin pääsin näkemään Gran Placen yöllä, se oli valaistu tosi kauniisti. Kotona oltiin 4.30, joten sunnuntaista ei paljon mitään mainittavaa tässä kohtaa ole.

Ja viime viikolla mä ostin lentoliput Saksaan!!!! Ens viikonloppuna kutsuu Rosenheim, oon niin innoissani että pääsen Tinan luona käymään. Lennot oli aika kalliit, mutta sinne oli päästävä. Onneksi ehdin ostamaan liput jo viime viikolla, sillä maanantaina mä kartoitin mun rahatilannetta eikä hyvältä näytä! Mä en ollut ollenkaan varautunut siihen, että tänä vuonna saan nostaa ainoastaan viitenä kuukautena opintotukea.. No, ne kuukaudet meni jo eli loppuvuosi eletään sitten vähän tiukemmalla budjetilla kuin mitä olin ajatellut. Ärsyttää noi tulorajat, ja ehkä sitäkin enemmän ärsyttää se, että mihin mä olen tuhlannut kaikki ne rahat, jotka olen tänä vuonna tiennannut, joiden takia en saa opintotukea nostaa?!! Mun tilillä ne ainakaan enää ole.. Life is so unfair sometimes.. Eipä tässä auta muu kuin todeta että ulkomailla asuminen ei ole halpaa, mutta oon kyllä edelleen sitä mieltä että on nää kokemukset ihan joka euron arvoisia! Eli en jää sitä harmittelemaan, rahaa tulee ja menee, ainakin menee..

Rahasta puheen ollen, mä en ole vieläkään ostanut _yhtäkään_vaatetta täällä ollessani! Oon ylpeä itsestäni! Tänään käytiin hakemassa lounasta yhdestä paikasta ja ne laittoi mun lounaan sellaiseen paperikassiin, ja sitä kassia kun kannoin kädessä kun käveltiin takaisin toimistolle, sanoin Annalle et tän lähemmäs shoppailufiilistä en oo päässyt pitkään aikaan :D

Paljon olis kirjoitettavaa mut taidan säästää muut aiheet myöhemmäksi.. Mä yritän kirjoittaa useammin, mua harmittaa miksi kirjoitin Alicantessa niin harvoin.. Esimerkiksi toukokuusta ei yhtään kunnollista blogimerkintää, vaikka mulla oli ihan mahtava kuukausi ja ystäviä kyläilemässä joka viikko??! Täällä mun elämässä ei kyllä tapahdu yhtä paljon mitään kirjoittamisen arvoista, mutta ajatuksia pyörii päässä kuitenkin vähintään saman verran joten kirjoittelen sitten vaikka niistä jos muuta kerrottavaa ei ole. Tulipa tästä muutenkin tosi omituinen postaus, tälläinen nopeasti kirjoitettu fiilispostaus, mutta ehkä nää on just niitä mitä on sitten joskus myöhemmin kaikkein kivoin lukea :)

Viime viikolla Brysselin taivaalla näkyi paljon muumipilviä. Kuva meidän parvekkeelta:

 Perjantaina pelattiin Beerpongia. Taidot päässeet kesän aikana ruostumaan, enää kun ei pelatakaan joka tiistai. Mut ens viikolla näen mun beerpong-partnerin pitkästä aikaa, jee!!

Kuvis Grand Placelta:

Terkkuja kaikille! 

Uutta oppimassa

Viimeisimmästä postauksesta on taas jo niin paljon aikaa, etten mä edes tiedä mitä mä tänne kirjoittaisin! Viime viikkojen aikana fiilikset on vaihdellut aika paljon, välillä on ollut koti-ikäväkin mutta se on jo mennyt ohi. Vähän jopa pelottavaa huomata miten nopeasti viikot kuluu täällä, tänään alkoi jo viides työviikko vaikka äskenhän mä vasta tulin tänne?! Kohtahan pitää taas jo alkaa miettimään että mitä tän työharjoittelun jälkeen haluaisin tehdä..

Viimeisten viikkojen aikana mä olen oppinut paljon, mm. kulkemaan yksin ratikalla ja bussilla (metrolla en vieläkään mielelläni kulje yksin), juomaan (hedelmä)olutta ja ostamaan ruokaa kaupasta. Lisäksi oon tutustunut uusiin ihmisiin, töissä menee kivasti ja osaan jo vähän hahmottaa tätä kaupunkiakin, eli olen siis oppinut liikkumaan muuallakin kuin kodin, työpaikan ja lähimmän Carrefourin välillä. Ja onnistuin jopa löytämään hyvän kosmetologin täältä, kävin eilen eilen ripsihuollossa ja nyt on taas asiat oikein hyvin.

Viime viikonloppuna mä pääsin myös vihdoin kiertelemään keskustaan, ja täytyy sanoa että se oli ehkä pienoinen pettymys :D Onhan keskusta-alue ihan viihtyisää mutta ei siellä kovin paljon mitään must-see nähtävyyksiä ole, se pissaava poikakin oli paljon pienempi kuin olin kuvitellut. Tosi kiva päivä kuitenkin, sää oli oikein hyvä, seura vielä parempaa ja sain maistaa oikeen hyvää belgialaista suklaata ja maistoin jopa ostereita (!!!)(Never again)..

Kuvia kaupunkikierrokselta:

Mä olen myös vihdoin tottunut tähän säännölliseen päivärytmiin, eikä aamuheräämisetkään enää väsytä niin paljon kuin alussa. Päivät kuluu töissä ja arki-illat kuluu sitäkin nopeammin, yleensä kotona koomaillessa. Mä oon niiiin onnellinen että mulla on ihan superihanat kämppikset ja niiden kanssa oon viettänyt tosi paljon aikaa viime viikkoina. Niin kivaa ettei iltaisin tarvii aina töiden jälkeen keksiä tekemistä vaan omasta kodista löytyy yleensä aina seuraa! Usein me istutaan iltaisin keittiössä, syödään ja katotaan Netflixiä tai vaan jutellaan. Välillä meen keittiöön tarkoituksena vaan hakea jotain syötävää, jäänkin hetkeksi sinne hengailemaan ja kolmen tunnin päästä huomaa että enhän mä mennyt tänäänkään ajoissa nukkumaan :D Viikonlopuiksi mulla ei yleensä ole ollut mitään suuria suunnitelmia, mutta aina jotain tekemistä oon keksinyt. Ja välillä varsinkin sunnuntaisin on ihan kiva vaan olla kotona tekemättä mitään. Nyt kun Bryssel on jo vähän tullut tutuksi, oon miettinyt että seuraavaksi pitäis lähteä viikonloppuisin kiertelemään muita Belgian kaupunkeja. Bryggeen ja Antwerpeniin haluan ainakin käymään!

Yksi Brysselin parhaita puolia mun kannalta on ehdottamasti kauppojen aukioloajat :vaatekaupat menee arkisin kiinni jo 18-19 aikaan, sunnuntaisin kaikki on suljettu ja lauantaisin kaupat on kuulemma täynnä ihmisiä niin ei ole huvittanut viikonloppuisinkaan lähteä shoppailemaan. Mä en siis ole täällä ollessani käynyt vieä yhdessäkään vaatekaupassa, oon hiukan ylpeä itsestäni!! Sen sijaan löysin itseni yks kerta rautakaupasta shoppailemasta:

Pari viikkoa sitten yhtenä päivänä töiden jälkeen oli hieno ilma ja mä päätin poiketa kaavasta sen verran, että lähikaupan sijaan päätinkin etsiä sen toiseksi lähimpänä olevan Carrefourin. Kannatti kävellä sinne asti, sillä tää ruokakauppa oli paljon isompi kuin se lähempänä olevana, ja se oli vielä jonkinlaisessa pienessä kauppakeskuksessa! Kauppakeskuksen löytäminen oli erittäin kiva yllätys, vaikkei siellä paljon muuta ollutkaan kuin kampaamo ja jotain pubeja.. Ruokaostosten jälkeen löysin itseni kuitenkin rautakaupasta, koska.. no, mä en ole shoppaillut yli kolmeen viikkoon ja mun sisäinen shopaholic oli sitä mieltä että jo on aikakin tehdä muutakin kuin ruokaostoksia!! Ja kyllähän sieltä jotain ostettavaa löytyikin sitten, muun muassa pari valokuvakehystä. Ja jatkojohto, se oli ehdottomasti päivän paras ostos, sillä nyt saan puhelimen lataukseen sängyn viereen.. Ei siis ihan turha reissu ollut!

Tässä varmaan nyt tärkeimmät kuulumiset. Eli yhteen lauseeseen tiivistettynä, mä olen viime viikkoina kotiutunut oikein hyvin Brysseliin ja elämä täällä on aika kivaa myös :). Nyt mä ajattelin katsoa vielä yhden jakson Uutta Päivää (Salkkareiden korvike ulkomailla) ja sitten nukkumaan!

Ai niin, tänään mä osallistuin ensimmäistä kertaa vähän isompaan konferenssiin Alueiden komiteassa. Ihan mielenkiintoinen keskustelu, vaikka mun kuulokeet eivät toimineet niin melkein puolet puheenvuoroista meni multa täysin ohi kun en saanut englanninkielistä tulkkausta kuulumaan.. :D

Loppuun vielä pari vähän vihreämpää kuvaa, mä niin kovin tykkään näistä Brysselin puistoista:

 Ja nää puutarha-baarit on myös aivan ihania!